Tuen ehdot tiu­ken­tu­neet mer­kit­tä­väs­ti

Ympäristötuen ehdot ovat tiukentuneet merkittävästi.

Metsäkeskus on ohjeessaan rajannut rahoitettavat kohteet lähes yksinomaan puustoisiin metsämaan kohteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että puuston kasvun on oltava yli kuution vuodessa.

Kitumaan ja joutomaan (vähäpuustoiset) kohteet eivät yleensä saa enää rahoitusta, vaikka ne olisivatkin metsälain 10 §:n kohteita. Tämä ohje muuttaa merkittävästi etenkin Koillismaalla ympäristötuen saamisen mahdollisuutta, koska puustoa pitää olla vähintään noin 100 kuutiota hehtaarilla, jotta kohde olisi ohjeen mukainen puustoinen eli metsämaaksi luokiteltava kohde.

Varoja on ohjattu viime vuosina yhä enemmän Etelä-Suomen vapaaehtoisen METSO-ohjelman kohteiden ympäristötukiin, mikä on vähentänyt rahoitusta pohjoisessa, Irmeli Ruokanen sanoo.

– Toisaalta rahaa on jäänyt käyttämättä.

Metsälain 10 §:n kohteiden pienialaisuusvaatimus poisti soita ympäristötuen piiristä.

Vuoden 2014 alusta voimaan tulleen metsälain uudistuksen mukaan lain 10 §:n erityisen tärkeiden elinympäristöjen tulee aina olla pienialaisia tai vähämerkityksellisiä (puuston arvo alle 3 000 euroa). Niinpä valtaosa 10 §:n vähäpuustoisista soista ei ole enää lain tarkoittamia luontokohteita. Metsäkeskuksen tulkintaohjeen mukaan yli 5 hehtaarin suo ei ole enää 10 §:n kohde.

Lisäksi 5 hehtaarin suon rajaukseen lasketaan myös naapurin suot, jos suoalueet ovat yhteydessä toisiinsa ympäristöstä selvästi erottuvaisuuden takia. Yleensä mikään vähäpuustoinen suo ei saa enää ympäristötukea. Poikkeuksena on sellainen vähäpuustoinen suo, joka yhdistää kaksi metsämaan ympäristötukialuetta. Kivennäismaalla metsälain pienialaisuus täyttyy, kun kohde on enintään kaksi hehtaaria suuri.

Kivennäismaalla metsälain 10 §:n pinta-ala arvioidaan tilakohtaisesti.

– Lukuisia metsänomistajia harmittaa, kun ympäristötukea ei voi saada enää edes sellaisiin kitumaan suokohteisiin, joissa on puustoa jopa 40 kuutiota - lähes 100 kuutiota hehtaarilla, Ruokanen sanoo.

Metsänomistaja voi hakea ympäristötukea metsälain 10 §:n erityisen tärkeille elinympäristöille ja muille vapaaehtoisen METSO-ohjelman kohteille. Rajoituksena tuen saannille on edellä esitetyn mukaisesti se, että puustoltaan kitumaan kohteet eivät saa ympäristötukea.

Metsälain 10 §:n erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset kohteet, jotka ovat pieniä ja ympäristöstä selvästi erottuvia: lähteiden, purojen, norojen ja pienten lampien välittömät lähiympäristöt, lehto- ja ruohokorvet, metsäkorte- ja muurainkorvet sekä letot, vähäpuustoiset kitu- ja joutomaan suot sekä rantaluhdat, rehevät lehtolaikut, ojittamattomien soiden kangasmetsäsaarekkeet, syvät rotkot ja kurut, jyrkänteet välittömine alusmetsineen, kitu- ja joutomaiden harvapuustoiset hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot.

”Ympäristötukea ei voi saada enää edes sellaisiin kitumaan suokohteisiin, joissa on puustoa jopa 40-100 kuutiota hehtaarilla.