Kuvailen itseäni sotahistoriasta kiinnostuneeksi, en harrastajaksi. Siksi tässä lehdessä julkaistua Salpalinja-juttua oli mielenkiintoista tehdä. Vanttajankannas ja siellä Lahtela on erityinen kohde, sillä se on Salpalinjan osalta ainoa, joka joissakin tietovisakysymyksissä tulee esille: missä Salpalinjan kohteessa taisteltiin. Vastauksena tarjotaan Lahtelaa. Paikalla ei tosin ollut Suomen armeija vaan Neuvostoliiton joukot ja Saksan joukot.
Valitettavasti vastaus ei ole oikein, tai oikeammin täytyy määritellä mikä on taistelu. Nykysuomen sanakirja määrittelee taistelun seuraavasti: sotatoimen väkivaltainen ratkaisuvaihe, jossa vihollinen pyritään alistamaan. Tästä ei Lahtelassa ollut kyse. Tykistön häirintätulta ja jonkinlaista laukaustenvaihtoa alueella on ollut.
Lahtela on hyvin kiinnostava paikka. Ennen Salpalinjaa kannaksen poikki on siirretty tukkeja Kuusamojärvestä Vanttajanjärveen. Mahdollinen siirtoradan penger erottuu vieläkin panssariesteiden itäpuolella. Vanttajankankaalla on myös ollut sota-aikaisen kenttäradan päätepiste. Heti Salpalinjan takana on ollut varsin iso ratapiha ja rata on jatkunut kappaleen matkaa itään Vanttajanjoen yli. Alueesta on olemassa Saksan Luftwaffen ottama ilmakuva, josta ilmenee miten alue on ollut tyystin toisenlainen kuin se on nykyjään.
Salpalinjan varustukset ovat olleet varsin massiiviset. Sallassa Joutsijärvellä ja Virolahdella Salpalinjan eteläpäässä voi saada käsityksen betonibunkkereiden koosta.
Olen esittänyt, että Taivalkoskella tuotaisiin esille pitäjän asemaa talvisodan esikuntakeskuksena.
Lahtelassa tuli mieleen, mikä kohde se olisikaan, mikäli vanhat kenttäradan ja Salpalinjan rakenteet voitaisiin rekonstruoida eli rakentaa uudelleen.
Historia selvästi kiinnostaa, sillä Lahtelassakin harvoin pääsee käymään niin, ettei juoksuhautoja ja opastauluja olisi joku tai ryhmät katselemassa. Kiinnostuksesta kielii myös se, että rakennettujen polkujen lisäksi polkuja on tallautunut kauemmas etäämmille asemille.
Enontekiöllä Kaaresuvannosta hieman pohjoiseen on entisöity ja rakennettu Järämän linnoitusalueelle opastuskeskus. Saksalaisten rakentama Sturmbock kiinnostaa. Siellä vastakkain olivat suomalaiset ja saksalaiset.
Myös muita Salpalinjan kohteita Kuusamossa voisi esitellä, vaikka ne ovatkin vain romahtamaisillaan olevia konekiväärikorsuja, kivisiä panssariesteiden rivistöjä ja jokunen betonikorsun suojakilpi lähes suohon uponneena.
Sekä saksalaisten että neuvostoliittolaisten sotavoimia Kuusamossa oli runsaasti, enemmän kuin ehkä nyt osataan ajatellakaan. Pari divisioonaa merkitsee kuitenkin parhaimmillaan seitsemäätuhatta miestä. On siinä ollut aika merkittävä lisäys pitäjän asukaslukuun.
Saksalaisten tukikohdista on jonkinlaista tietoa, hirttopuuta sotahistoriasta kiinnostuneet haeskelevat Petäjälammelta edelleenkin. Myös puna-armeijan miehitysjoukoista on jäänyt jälkiä. Jokohan nyt olisi aika säilyttää tämäkin osa Kuusamon historiaa ja tuoda se esille.
