Viime viikkoinen vierailu Helsingissä oli hämmentävä kokemus. Itse oikeastaan ensimmäistä kertaa pelkäsin koronavirusta. Ihmiset näyttivät elävän ja toimivan kuin mitään koronavirusta ei olisi olemassa. Kahviloissa, metrossa ja alennusmyynneissä ihmiset tuntuivat toimivan kuin aina ennenkin. Metrossa oltiin kuin sillit purkissa.
Kasvomaskeja näki ani harvalla. Toisaalta yliopiston kirjastossa työskentely oli runsaiden rajoitusten vuoksi varsin hankalaa. Käsidesiä kului.
Nyt tulisi ehdottomasti muistaa, että koronavirus ei ole mihinkään kadonnut, vaikka rajoitustoimia on valtiovallan päätöksillä suurelta osin purettu. Koronaväsymystä on ilmassa. Rajoitustoimiin on turruttu. Kun koronaviruksen vaarallisuudesta on saanut kuulla kuukausien ajan päivästä toiseen, uutiset viruksesta ovat arkipäiväistyneet.
Vallan ikävästä asiasta on tullut arkea. Sitähän tottuu olemaan vaikkapa heinäseipäänä, vaikkei se mukavaa olekaan. Tulevan syksyn ja talven tilannetta on asiantuntijoidenkaan vaikea tarkasti ennustaa. Koronatilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti. Useat asiantuntijat ovat varoittaneet, että syksyllä Suomea voi kohdata koronaviruksen toinen aalto.
Tautitapaukset ovat olleet viime aikoina huolestuttavasti kasvussa. Ja elokuussa monet palaavat työpaikoille, lapset kouluihin ja yleisötapahtumien järjestäminen helpottuu. Koillismaa välttyi onnistuneiden rajoitustoimenpiteiden ansioista ensimmäiseltä aallolta. Toisen aallon suhteen ei välttämättä käy yhtä onnellisesti.
Koronavirus on muuttanut kaikkea inhimillistä toimintaa. Esimerkiksi Taivalkosken seurakunnassa on suunniteltu syksyn toimintaa ja arkisen viikkotoiminnan olisi tarkoitus alkaa pyörimään kerhoineen, piireineen ja kuoroineen maanantaina 17.8. turvallisuusohjeet huomioiden.
Uusiakin juttuja olisi tarkoitus aloittaa. Mikäli koronatilanne muuttuu huonommaksi edessä voi olla jälleen tavanomaisen kokoavan toiminnan keskeyttäminen.
urhien riskien ottamista tulee välttää. Mikäli ovet joudutaan niin sanotusti laittamaan säppiin, toimintaa tullaan kevättä enemmän toteuttamaan etäyhteyksiä hyödyntäen.
Koronavirus muutti ennalta varoittamatta arkista elämää todella nopeasti. Tulevaisuuden suunnittelu on muuttunut melkeinpä mahdottomaksi.
Syksyllä tapahtuu yhtä ja toista, jos koronatilanne sen mahdollistaa. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä ikävä tilanne. Nyt tulevaisuuden edessä meiltä kysytään luottamusta ja rohkeutta. Vielä koittaa aika, jolloin moni nyt rajoitustoimien vuoksi mahdoton asia on jälleen mahdollinen.
Koronavirusta on selitetty myös Jumalan avulla ja Raamattua tulkiten. Ajattelen, että koronavirus ei ole maailmanlopun merkki. Koronaviruksen perusteella ei kannata lähteä arvuuttelemaan tai ennustamaan Jumalan suunnitelmia. En voi myöskään uskoa niin julmaan ja pahantahtoiseen Jumalaan, joka levittäisi maailmaan tällaisen tappavan viruksen rangaistukseksi jostain ihmisten synneistä.
Jumalan tahdon ja tarkoitusten arvuuttelu on lähestulkoon mahdotonta. Kannattaa muistaa, että tutkimattomat ovat Jumalan tiet. En kovin herkästi lähtisi hengellistämään koronavirusta. Jumalan lahjaa ovat tutkijat, hoitajat, lääkärit ja muut asiantuntijat, jotka tekevät parhaansa viruksen voittamiseksi. Ja aina voi rukoilla.
Koronaviruksen aikana tarvitsemme uskoa ja luottamusta Jumalan hyvyyteen, apuun ja turvaan. Maailmanlopulla pelottelu on herkästi hengellistä väkivaltaa. Pelko ei vie meitä eteenpäin.
Jokaisella ajalla on omat vitsauksensa. Koronavirus on meidän osaksemme sattunut koettelemus. Koronavirus kysyy jokaisen vastuuta itsestä ja toisista. Lähimmäisenrakkautta on toisten suojelu.
