Mainos: Vielä ehdit hyö­dyn­tää ke­sä­tar­jouk­sem­me, tilaa Koil­lis­sa­no­mat tästä!

Tilaajille

Tut­ki­jat jal­kau­tu­vat et­si­mään uha­na­lai­sia let­to­soi­ta – Kuu­sa­mon maaperä on niille eri­tyi­sen otol­li­nen, mutta asialla on ollut tuhoisa kään­tö­puo­len­sa

Sallassa inventoitiin lettosoita vuonna 2020. Biologi Lauralotta Muurinen tarkasteli lettosuon kasvistoa. Arkistokuva.
Sallassa inventoitiin lettosoita vuonna 2020. Biologi Lauralotta Muurinen tarkasteli lettosuon kasvistoa. Arkistokuva.
Kuva: Jussi Leinonen

Yksi lajirikkaimmista, mutta samalla myös yksi uhanalaisimmista suotyypeistä. Näin lettosuota kuvailee Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Aira Kokko. Luonnon monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden säilymisen kannalta on tärkeää, että niinkin suomalaisen arkiselta tuntuva asia kuin suo ja sen monet luontotyypit säilyvät tulevaisuudessakin. Suojelualueilla lettosuot pääosin tunnetaan, mutta niiden ulkopuolella lettojen esiintyminen ja nykytila ovat vielä hämärän peitossa. Tätä varten Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus ja Suomen ympäristökeskus kartoittavat tänä kesänä maakunnan lettosoita Helmi-nimisessä ympäristöohjelmassa.

"Molempien maaperässä on kalkkia, joka on osaltaan koitunut myös lettosoiden turmaksi"

Kokonaiskuvassa soita Suomessa riittää. Pohjois-Pohjanmaalla noin puolet pinta-alasta on vetistä ja upottavaa sitä itseään. Ravinteisimmat suotyypit, joihin myös lettosuo kuuluu, ovat maakunnassa keskittyneet Kuusamon lisäksi Kiimingin alueelle. Molempien maaperässä on kalkkia, joka on osaltaan koitunut myös lettosoiden turmaksi: ravinnepitoinen maa on kautta aikain ollut hyvää viljelysmaata. Soita on raivattu pelloiksi ja ojitettu jo satoja vuosia. Etelä- ja Keski-Suomessa tämä on johtanut käytännössä lettosoiden katoamiseen ja kun jokin on luonnosta kadonnut, takuuta sen "paluusta" ei koskaan ole.