Rupesin vuosi sitten taas lukemaan säännöllisesti. Nuorempana saatoin ahmia romaanin yhdeltä istumalta, mutta kuten moni muukin sen ajan rakas harrastus ja puuha, sitten kirjat vähitellen vain jäivät.
Aina välillä tietysti podin ahdistusta siitä, että pitäisi lukea enemmän. Ei sillä, että muu media olisi jotenkin vähempiarvoista, mutta ehkä perunamuusiksi muuttunut keskittymiskykyni vähän elpyisi, jos tarttuisin välillä kirjaan näppäimistön tai puhelimen sijaan. Sekin pelotti, että tutkimustiedon valossa lukemattomuus altistaa monenlaiselle disinformaatiolle.
Katalyyttinä jatkamiselle oli lopulta se, kun käydessäni vanhempia moikkaamassa unohdin läppärin laturin Kuusamoon. Kun akku sitten loppui tunnin Dark Soulsin pelaamisen jälkeen, oli keksittävä muuta puuhaa. Kirjahyllystä löytyi aikoinaan lukematta jäänyt Stephen King -järkäle It, ja tartuin kokeeksi siihen.
Hei, tiesitkö että yksi maailman myydyimmistä kirjailijoista onkin aika helkkarin taitava kirjoittaja? Heti Itin ensimmäiset sivut paperiveneineen kaatosateessa mursivat padon, ja intohimo lukemiseen laski ryminällä takaisin aivoihin tai sydämeen tai missä sellaisia tuntemuksia nyt säilytetäänkään. Se tuntui saman tien taas yhtä luontevalta kuin lapsuuden kesälomilla, jolloin en tiennyt mitään parempaa kuin maata koko päivä sohvalla tavaamassa viidettä Harry Potteria seiskaluokkalaisen englannintaidoilla.
Netti on pullollaan vinkkejä, miten itseään voisi juksata lukemaan aikuisiällä. Minulle riitti lopulta hyvä kirja. Moni harrastus tuntuu pakkopullalta, johon itsensä pitää pakottaa korvasta repien — varsinkin jos siihen on ryhtynyt itsensä kehittäminen tavoitteena. Kun arki ja vallitseva maailmantilanne pusertaa sinusta kaikki mehut, ajatus siitä että käyttäisit rajalliset tuntisi tylsään tietokirjaan tai vaikka juoksulenkille lähtemiseen kuulostaa hullulta. Mutta kun joku juttu oikeasti kolahtaa, siitä ei tarvitse väkisin rakentaa itselleen tapaa — sille raivataan tilaa kalenterista.
Tämä ei ole uusi ajatus, mutta mielestäni jos lukemisen haluaa aloittaa, kannattaa varmasti lukea jotain, mikä aidosti kiinnostaa tai viihdyttää. Ei mitään lifehackejä, talousgurujen oppaita tai ”tärkeitä kirjoja”, jotka meillä kaikilla muka pitäisi olla kirjahyllyissämme. Stephen Kingin kokkeliromaanit ovat aivan takuulla parempia kuin ei mitään.
Sitä paitsi lukeminen on ilmaista. Tässä maassa on aika vähän paikkoja, jonne voi mennä ilman lompakkoa, mutta kirjasto on sellainen paikka. Ehkä joku siellä voi jopa suositella hauskaa luettavaa. Onko mitään parempaa keksitty?