Ennakkoäänestys alkoi jo, enkä ole vielä löytänyt omaa ehdokastani. Se ei ole ennenkuulumatonta. Joskus olen valinnut vasta äänestyskopissa, että ketä äänestän. Tällä kertaa en kuitenkaan ole päättänyt vielä edes puoluetta.
Keskusta Kuusamon valtapuolueena on vaikuttanut vahvasti siihen, millainen Kuusamo nyt on. Mielestäni nyt on hyvä.
Toisaalta demokratiassa ei ole minusta hyvä tilanne, kun päätös ratkeaa joko niin, että keskustan äänet jakaantuvat tai sitten keskustan kanta voittaa.
Nykymenon vastavoimaksi julistautunut perussuomalaiset haluaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Heille tämä mitä ilmeisimmin tarkoittaa sitä, että omien asiat pitää hoitaa ensin. Niin minustakin. Minäkin teen järjestöpuolella töitä sen eteen, että kuusamolaisilla olisi mukavampaa.
Toisaalta en voi mitenkään hyväksyä sitä, ettei muistakin kuin omista voi pitää huolta. Kyllä mekin järjestössämme yritämme auttaa myös heitä, jotka ovat paenneet tänne vaikeita aikoja. Miksipä emme?
Nykyisen valtuuston koossa seuraavaksi suurin on kokoomus. He haluavat rakentaa toimivan, terveen ja turvallisen kunnan. Kukapa ei?
SDP haluaa pitää kaikki mukana. Niin minäkin.
Vihreät haluaa rakentaa yhdessä paremman tulevaisuuden. Kuusamon luonto oli meidän perheellemme yksi niistä houkuttajista, joiden ansiosta me olemme tällä paikkakunnalla lyhentämässä asuntolainaa, tuhlaamassa palkkaamme lähikaupan maitoon ja maksalaatikkoon, sekä maksamassa veroja kaupungille.
Totta kai haluan, että tämä ainutkertainen luonto säilyisi myös meidän lapsillemme ja heidän lapsilleen, missä päin maailmaa he sitten ikinä tulevatkaan asumaan.
Mutta sitä en voi hyväksyä, että uusiutuvien energiamuotojen puolesta kampanjoivalle puolueelle ei nyt kelpaa se uusiutuva energia, kun sitä rakennettaisiin ”meidän omalle takapihallemme” Maaninkavaaraan.
Vasemmistoliitto kampanjoi sen puolesta, että turvallinen tulevaisuus tehdään nyt. Minäkin haluan turvallisen tulevaisuuden. Kai sinäkin?
Ensimmäistä edustajaansa valtuustoon haluava Kristillisdemokraatit haluaa tehdä Arvoistani politiikkaa. Minun arvoihini kuitenkin kuuluu se, että politiikka ja uskonto on mahdollisimman pitkälle erotettu toisistaan.
Ei tämä näillä rajaannu. Eikä helpota sekään, että harkitsen vain nuorten naisten välillä. Heitä kun on tarjolla joka porukassa.
Ehkäpä vain otan asiat asioina, jätän puolueen päättämättä ja valitsen sen ehdokkaan, joka on vaalikoneissa kanssani eniten samaa mieltä. Vai äänestäisinkö jotain tuttua, joka on osaamisellaan ja olemuksellaan tehnyt vaikutuksen? Heitäkin on muutaman Kuusamon vuoden jälkeen tarjolla liki joka sakissa.