Mainos: Koil­lis­sa­no­mien jou­lu­tar­jous diginä tai pai­net­tu­na itselle tai lah­jak­si. Tilaa tästä.

Uuden ra­por­tin mukaan ko­ro­na­pan­de­mia kas­vat­taa hy­vin­voin­nin vajeita – vaarana 90-lu­vun laman kal­tai­set pit­käai­kai­set vauriot

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kysyy raportissaan, miten ja millä resursseilla valtio voi purkaa kriisin jättämää sosiaalista velkaa?
Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo kysyy raportissaan, miten ja millä resursseilla valtio voi purkaa kriisin jättämää sosiaalista velkaa?
Kuva: Wilma Hurskainen

Vaikka koronakriisillä on ollut myönteisiäkin vaikutuksia, ovat vaikutukset pääosin hyvinvointia heikentäviä. Ilman korjaavia toimenpiteitä suomalaisten hyvinvointiin saattaa jäädä pitkäkestoisia vaurioita, kuten kävi 1990-luvun lamassa.

Näin kertoo THL:lla ja Helsingin yliopistolla työskentelevä professori Heikki Hiilamo. Hän käsittelee Kalevi Sorsa -säätiön uudessa julkaisussa koronakriisin vaikutuksia suomalaisten hyvinvointiin.

”Toistaiseksi olemme nähneet vain koronapandemian lyhytaikaiset vaikutukset kestävään hyvinvointiin”, Heikki Hiilamo toteaa.

Koronapandemiaa on käsitelty pääasiassa terveyden ja talouden näkökulmista. Kriisi onkin vaikuttanut kielteisesti monen suomalaisen taloudelliseen hyvinvointiin, esimerkiksi työttömyyden, lomautusten ja yritystoiminnan vaikeutumisen kautta. Pitkään jatkuneella kriisillä on kuitenkin paljon laaja-alaisempia vaikutuksia suomalaisten hyvinvointiin.

Hyvinvointivaltio toimii historiallisessa kriisissä kuin vakuutusyhtiö – sen odotetaan korjaavan pandemian aiheuttamia vahinkoja. Tarve esimerkiksi terveys-, sosiaali-, opetus- ja mielenterveyspalveluille tulee olemaan suurta.

Hiilamo kirjoittaa: ”Koronakriisin jälkihoito kasvattaa julkisia menoja lähivuosina tuntuvasti. Menojen kasvu johtaa keskusteluun säästöpaineista. On tärkeää peilata jälkihoidon vaatimia menoja niihin hyvinvointivajeisiin, joita pandemia aiheutti”.

Hyvinvoinnin vajetta on syytä tarkastella laajasta näkökulmasta, joka huomioi ihmisten toiminnan työssä, kotona, harrastuksissa, ihmissuhteissa, erilaisissa yhteisöissä sekä viime kädessä yksilön henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Pandemia on haitannut suuresti esimerkiksi harrastuksia, kulttuuria sekä koulutusta ja opiskelua. Henkinen kuormitus on ollut merkittävää etenkin nuorten ja työikäisten keskuudessa. Nämä hyvinvoinnin vajeet ovat osa koronakriisin aiheuttamaa sosiaalista velkaa.