Mielenterveysongelmat ovat monelle edelleenkin tabu, kertoo Kuusamon Mielenterveyden Tuki Ry:n luottamustehtävissä ja vapaaehtoistyössä pitkään mukana ollut Anneli Murtovaara.
– Tämä on valitettavaa. Tarvitaan asenteiden muutosta. Ei saisi olla enää kynnystä näistä asioista puhumiseen luontevasti. Mielenterveyssairaudet ovat sairauksia muiden joukossa, eikä niitä pitäisi joutua enää piilottelemaan tai häpeämään. Pitäisi osata hyväksyä kukin ihminen sellaisena, kuin hänet on luotu. Elämänkaaren matkalla tulee vastoinkäymisiä ja voi tulla sairauksia, eikä niitä tarvitse joutua peittelemään, oli ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä, Murtovaara pohtii.
Toinen epäkohta, jonka hän nostaa esiin on somaattisten vaivojen vaillinainen hoito. Mielenterveyshäiriöistä kärsivillä on usein riittämättömästi hoidettuja fyysisiä sairauksia.
– Ne saattavat jäädä tutkimatta, jos fyysiset oireet tulkitaan psyykkisperäisiksi tai lääkkeiden haittavaikutuksiksi. Tähän olisi saatava muutos. Meistä jokainen on oikeutettu hyvään kokonaisvaltaiseen hoitoon.
Murtovaaran näkemykset pohjaavat pitkään kokemukseen vapaaehtoistyöstä mielenterveyden saralla. Hän on tuttu nainen varmasti jokaiselle Kuusamon Mielenterveyden Tuki ry:n toiminnassa tavalla tai toisella mukana olevalle paikkakuntalaiselle.
Murtovaaralla on takanaan 15 vuotta vapaaehtoisen mielenterveystyön parissa. Hän on ollut mukana yhdistyksen hallituksessa jäsenenä, useita vuosia sen puheenjohtajana sekä varapuheenjohtajana. Hallitustyön lisäksi nainen toimii aktiivisesti yhdistyksen varainkeruun hyväksi.
– Kudotaan villasukkia ja lapasia myyntiin. Sillä kerätään varoja yhdistyksen toimintaan.
Yhtä lailla Murtovaara on työskennellyt yhdistyksen ylläpitämässä kirpputori Löytölässä.
– Me vapaaehtoiset pidämme Löytölän avoinna aina lauantaisin.
Myös Kemilässä asuvan Murtovaaran pellot kasvattavat satoa mielenterveystyön hyväksi.
– Yhdistyksen väki on saanut kasvattaa pottuja meidän pelloilla ja kun noita viinimarjapensaista on niin paljon, niin ovat saaneet käydä meiltä poimimassa marjoja, Murtovaara kertoo.
Murtovaaran pitkäaikainen vapaaehtoistyö on noteerattu myös Mielenterveyden keskusliitossa. Hänelle ojennettiin maanantaina Mielenterveyden keskusliiton hopeinen ansiomerkki 15 vuoden toiminnasta ja luottamustehtävistä vapaaehtoisen mielenterveystyön hyväksi.
Murtovaara sai ansiomerkin Hyvän Mielen Palveluasemalla pidetyssä juhlatilaisuudessa.
– Vähän oudoltahan tämä tuntuu, että muistetaan näin. Tosiasiassa kaikki vapaaehtoiset ovat kultaakin arvokkaampia, niin yksittäiselle ihmiselle kuin koko yhteiskunnalle. Olen muistamisesta hyvin otettu, Murtovaara sanoo.
Murtovaara lähti mukaan mielenterveysyhdistyksen toimintaan tuttavan vinkkauksesta.
– Joku tuttu se taisi olla, joka ehdotti mukaan lähtöä. Työurani olen tehnyt kaupungin kotipalvelussa ja veri veti sitäkin kautta mukaan sosiaaliseen vapaaehtoistyöhön. Olin vielä mukana työelämässä, kun aloitin vapaaehtoisena. Eläkkeellä olen ollut kymmenkunta vuotta ja aikaa on ollut enemmän tähänkin tehtävään.
Vapaaehtoiset ovat yhdistystoiminnan elinehto. Ilman heitä ei yksikään yhdistys toimisi tai olisi elinvoimainen, kertoo Kuusamon Mielenterveyden Tuki ry:n sekä Mielenterveyden keskusliiton liittohallituksen puheenjohtaja Tarmo Raatikainen.
– Vapaaehtoistyössä siihen sijoitettu euro kasvaa kuusinkertaiseksi. Vapaaehtoistyöntekijän tekemä yksi työtunti on 12,40 euron arvoinen. Pelkässä rahassakin mitattuna vapaaehtoisten työ on tärkeää. Mitä he tuovat ihmisinä ihmisille, niiden kohtaamisten arvo on korvaamaton.
Vapaaehtoistyössä parasta ovat toiset ihmiset, kokee Murtovaara.
– Olen saanut paljon ystäviä. Kyllähän se antaa henkisesti paljon ja yhtä tärkeää ainakin minulle on sen tuoma sosiaalinen kanssakäyminen. Se on ollut tärkeä voimavara. Jos itsellä menee joskus huonosti, niin saman tien tulee ajateltua, että on niitä paljon huonommassakin asemassa olevia. Elämän arvot löytävät paikkansa.
Vertaisryhmätoiminnan merkitys on nykyajan yhdistystoiminnassa todella tärkeä. Myös vapaaehtoisten koulutus koetaan entistä merkittävämmäksi.
– Itse koen koulutukset tärkeiksi. Vapaaehtoiset saavat niistä henkistä hyvinvointia ja uutta mielenkiintoa työhönsä.
Murtovaara toivoisi tiiviimpää yhteistyötä yhdistyksen ja kaupungin kesken.
– Välillä olen miettinyt, että arvaavatko päättäjät oikeasti, kuinka tärkeää yhdistysten ja vapaaehtoisten tekemä työ niissä on. Ihmisten kohtaamisten ja rinnalla kulkemisen lisäksi työ on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävää. Ilman vapaaehtoistyötä tekeviä ihmisiä moni asia jäisi hoitamatta.