Kolumni

"Videoiden sekaan mahtuu niin kultaa kuin kuraakin" – Toimittaja innostui YouTuben opettavaisesta maailmasta ensimmäistä maailmansotaa käsittelevien minidokkareiden muodossa

Jos joku vielä näkee YouTube-videot hömpötyksenä, höristäköön nyt korviaan. Väitän, että ammattitaidolla tehty videosisältö on mitä parhainta opetusmateriaalia nykyihmiselle. Otan esimerkiksi yhden pienen menestystarinan, nimittäin neljä vuotta kestäneen minidokumenttisarjan, The Great Warin. Sarjassa käydään läpi sata vuotta sitten käytyä Suurta sotaa, eli ensimmäistä maailmansotaa.

Yhdysvaltalaisen historioitsijan ja juontajan Indiana Neidellin luotsaama videokanava tuotti lyhyitä dokumentteja sadan vuoden takaisista tapahtumista viikoittain yli neljän vuoden ajan. Kymmenminuuttiset jaksot ovat juuri sopivan lyhyitä vaikka työpaikan tauoilla katsottavaksi. Katsottavaa riittää edelleen, sillä kaiken kaikkiaan jaksoja tehtiin yli kolme sataa.

Tapahtumia seurattiin Euroopan asemasodasta aina arabimaiden kuohuntaan. Mustavalkokuvissa esiintyneet yrmeät viiksimiehet saivat nimet ja tarinat. Välillä käytiin läpi poliittisia tarkoitusperiä ja kohta taas sukellettiin yksittäisen rintamamiehen, tykinruoan, arkeen. Tylsältä tuntunut ensimmäinen maailmansota heräsi sarjan kautta eloon kaikkine kammottavuuksineen.

Sarja päättyi virallisesti 11.11.2018, tasan sata vuotta Suuren sodan päättymisen jälkeen. Opin sarjaa katsomalla enemmän aikavälistä 1914-1918 kuin koskaan koulun penkillä. Opettajana ottaisin tämän sarjan yhtenä opetusvälineenä mukaan tunneille. Oppi jää hyvin päähän, kun mukana on sopiva annos viihteellisyyttä.

Medialukutaitoa ja kriittisyyttä YouTuben videoiden katsominen kyllä vaatii. Suosittelenkin tarkistamaan tekijöiden taustoja. Yliopistojen ja muiden korkeakoulujen tuottaman opetusmateriaalin voi mielestäni lähtökohtaisesti olettaa olevan hyvin tarkistettua, mutta yksittäisten tekijöiden tuottama, faktasisällöksi markkinoitu materiaali voi perustua yhtä hyvin tekijöiden omiin mielipiteeseen kuin tutkittuun tietoonkin.

Onnekseni seuraamani maailmansotakanava on ammattimaisesti tehty. Juontaja Neidell on tutkinnon omaava historioitsija ja sarjan taustamateriaalina käytetty tietokirjallisuus mainitaan jaksoissa, jotta jokainen katsoja voisi käydä itse tarkistamassa esitetyt faktat. Tämän innoittamana omakin kirjahyllyni on saanut lisää täytettä.

YouTuben sisältö ei tietenkään perustu yhden sotahistoriakanavan tuotannolle. Miljoonien ja miljoonien videoiden sekaan mahtuu niin kultaa kuin kuraakin. Historiatietouden lisäksi sieltä voi vilkuilla esimerkiksi parivaljakkoa, joka tallentaa suurnopeuskameroilla hetkiä, joita ihmissilmä ja aivot eivät normaalisti pysty rekisteröimään. Ilmapallon puhkeaminen näyttää huisin villiltä puuhalta, kun sitä on kuvattu 12 500 kuvaa sekunnissa.

Katsotaan, opitaan ja pidetään hauskaa – kriittisyyslasit päässä, tietenkin.