Ville mittaa roudan sy­vyyt­tä ja erot­te­lee ve­si­eliöi­tä poh­ja­näyt­tees­tä – Si­vii­li­pal­ve­luk­sen voi suo­rit­taa kan­sal­lis­puis­ton ku­pees­sa ym­pä­ris­tö­tie­tees­sä avus­taen

Siviilipalveluksensa voi suorittaa esimerkiksi ilmasto- ja ympäristötiedettä avustaen. Ville Lämsä pääsee kokemaan Oulangan tutkimusaseman monipuolisen työkirjon: laboratoriopöydän ääreltä siirrytään jouhevasti suolle saappaat jalassa aina kun tarve ja tiede niin vaativat.


Lumensyvyyshavaintojen kirjaaminen on yksi siviilipalvelusmiehen kenttätehtävistä.
Lumensyvyyshavaintojen kirjaaminen on yksi siviilipalvelusmiehen kenttätehtävistä.
Kuva: Mikko Halvari

Nouseva aurinko värjää Oulangan kansallispuiston puiden latvuksia hailakalla oranssilla samalla, kun Ville Lämsä nostaa sinertävän nesteen täyttämää letkua ylös valkoisesta muoviputkesta. Pakkasta on neljä astetta.

Käynnissä on kerran viikossa tehtävä routamittaus. Tulokset kertovat Puukkosuon koealueen mittauspisteen R1/Palsa roudan syvyydeksi 30 senttimetriä. Luku kirjataan taulukkoon.

Ei aivan se perinteisin päivä siviilipalvelukselle.

– Kun hain siviilipalvelukseen, pelkäsin hieman, että viettäisin sen toimistorottana jossain, Lämsä nauraa.

Toisin kävi.

Lämsä valittiin Oulangan tutkimusasemalle, jossa hän avustaa ympäristö- ja ilmastotutkimuksen tekijöitä. Siistin sisätyön lisäksi kenttätyötä tehdään säästä riippumatta, paistoi sitten aurinko tai satoi lunta, vettä tai räntää.

– Epämieluisin hetki on ehkä ollut se, kun vedin 20 metriä kuparikaapelia maahan jäätävässä tihkussa syksyllä. Toisaalta siinä oli tekemisen meininkiä, Lämsä muistelee.

Ville Lämsä on aseman 20. siviilipalvelusta suorittava henkilö, kertoo tutkimusaseman toimistosihteeri Raija Kivelä. Asemalla on ollut siviilipalvelusta suorittavia henkilöitä palveluksessaan aina vuodesta 2008.

– Meillä on täällä mukava pieni porukka ja vietämme aikaa yhdessä, vaikka kaikilla on omat tehtävänsä, Ville Lämsä kertoo.
– Meillä on täällä mukava pieni porukka ja vietämme aikaa yhdessä, vaikka kaikilla on omat tehtävänsä, Ville Lämsä kertoo.
Kuva: Mikko Halvari

Siviilipalvelus tuli 21-vuotiaalle Lämsälle ajankohtaiseksi ajatukseksi kolmen viikon asepalveluksen jälkeen viime syksynä.

Lähtökohtaisesti 347 päivää kestävä siviilipalvelus alkaa kaikille siviilipalvelushenkilöille pakollisella koulutusjaksolla Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa. Koulutusryhmiä on neljä: ympäristön- ja kulttuuriomaisuuden suojelu, kansalaisvalmiudet, palo-, pelastus- ja väestönsuojelu sekä väkivallan ennaltaehkäisy. Koulutusjakson jälkeen siviilipalvelusta suorittavat lähtevät työpalvelukseen.

Siviilipalveluksen suorittaa vuosittain noin seitsemän prosenttia asevelvollisesta miesikäluokasta.

Lapinjärven koulutusjaksolta Lämsä sai yhteishyödyllisen koulutuksen lisäksi alkusammutustaidot sekä taskuun läjän pätevyyksiä: tulityökortti, järjestyksenvalvojakortti ja vielä lisäksi ensiapukortit.

– Todella hienoa, että ne sai suorittaa ilmaiseksi koulutuksen aikana.

Työpalveluksen pääkriteeri oli Lämsälle alusta asti selvä: tylsää ei saa olla.

– Tärkeintä oli löytää mielekäs työ, johon ei kyllästy ja joka olisi positiivinen kokemuksena.

Lämsä etsi palveluspaikkaa ensin kotinsa läheltä Rovaniemeltä, mutta laajensi hakuaan kun mielekästä ei omalta alueelta löytynyt. Oulangan tutkimusasema kiinnosti Lämsää välittömästi esittelytekstillään.

– Se kuulosti mielenkiintoiselta paikalta ja työtehtävät olivat todella monipuolisia. Hain tänne aivan kuten normaaliin työpaikkaan, lähetin CV:t ja muut. Tämän jälkeen pidimme puhelinhaastattelun ja teimme sopimuksen. Se oli jopa hämmästyttävän yksinkertainen prosessi, Lämsä kuvailee.

Perehdytys on tärkeää työssä kuin työssä. Tutkimusteknikko Juho Lämsä kertoo, että asemalle saapuvien siviilipalvelushenkilöiden koulutuskausi kestää yleensä parista viikosta kuukauteen. Tämän ajan he ovat muun muassa maastossa aseman kenttämestarin Markku Rontin kanssa.

Lämsän perehdytys alkoi Rontin kanssa juuri kenttätöiden parissa. Hänet otettiin heti mukaan työporukan täysivaltaiseksi jäseneksi ja perehdytys on ollut perinpohjaista.

– Teen samaa työtä kuin muutkin, vaikka minulla ei olekaan niin paljon vastuuta. Kaikki uusi, mitä ei vielä osaa, on näytetty aina, Lämsä kertoo.

Paperille merkityt mittaustulokset kirjataan tutkimusasemalla tietokantoihin.
Paperille merkityt mittaustulokset kirjataan tutkimusasemalla tietokantoihin.
Kuva: Mikko Halvari

Vaikka siviilipalvelusta suorittavat tekevätkin asemalla niin sanottuja ’avustavia töitä’, on heidän tekemiensä tehtävien kirjo melkoisen valtava. Lumen manipulointia, eli lapiointia, ojan kaivamista, routanäytteiden ottamista, sääaseman tutkimuslaitteiden lukua, vesinäytteiden ottoa Oulankajoesta, kasvien kasvun seuraamista – tämä on vain pintaraapaisu tutkimustehtävistä, jonka lisäksi he hääräävät muun muassa keittiössä kokousvieraiden tarjoiluja valmistellen. Moni suorittaakin hygieniapassin siivilipalveluksensa aikana asemalla.

– Perunoiden kuorintaa täällä ei kuitenkaan joudu tekemään, tuskinpa joutuu enää missään muuallakaan, laboratoriomestari Katja Sippola kertoo.

Työn monipuolisuus on Lämsälle tärkeä asia. Liikuntaakin tulee ulkotöistä kuin itsestään.

– Ulkona tehtävä työ tasapainottaa mukavasti tietokonehommia.

Sippolan mukaan siviilipalvelusta suorittavien työpanos asemalla on huomattava ja jopa oleellinen osa nykyistä tutkimustyötä. Eroavaisuuden päivärutiineihin huomaa varsinkin niinä hetkinä, kun siviilipalvelushenkilöä ei ole auttamassa tehtävissä.

– Omat kädet ovat muutenkin niin täynnä töitä, että sen huomaa jos heitä ei ole, Sippola toteaa.

Lisäksi käytännön kenttätyö helpottuu, kun kenttätöissä on mukana toinen henkilö.

– Mitä tahansa voi sattua maastossa, nilkka voi nyrjähtää tai voi kompastua, Sippola kertoo.

– Ja vaikka on puhelimet aina mukana, niin onhan se turvallisempaa kun maastossa liikutaan kaksin, Lämsä kertoo.

Lisäksi Lämsällä on juuri hankitut ensiaputaidot, jotka ovat hyödyllisiä kenttätöiden lisäksi siviilissäkin.

Monipuoliset kenttätyöt ja oleminen osana tutkimusyhteisöä antavat sivareille arvokkaan työkokemuksen ja hyvän merkinnän ansioluetteloon. Aseman henkilökunnan mukaan siviilipalvelus asemalla on ollut hyvä ponnahduslauta työ- ja opiskeluelämään.

Raija Kivelä kertoo, että eräs asemalla siviilipalveluksensa tehnyt henkilö lähti sittemmin yliopistouralle ja sieltä tutkijaksi. Kenttätyökokemuksesta on ollut todennäköisesti hänelle hyötyä.

Lämsäkin pitää kenttätyötä hyödyllisenä kokemuksena, vaikka ei itse olekaan lyönyt lukkoon tulevaisuudensuunnitelmiaan. Pohdinnassa on ollut tradenomin opinnot ammattikorkeakoulussa tai kauppakorkeakoulu yliopistossa.

– Mitään päätöksiä en ole kuitenkaan vielä asiasta tehnyt, Lämsä pohtii.

Aamun routamittausten jälkeen Lämsän päivälistalla on vesieliöiden erottelua joenpohjanäytteistä. Suoraan suolta laboratorioon siis.

– Se on aika pikkutarkkaa hommaa. Pinseteillä ja suurennuslasilla erotan pohjanäytteestä erilaisia eliöitä lasipurkkeihin. Tutkijat etelämpänä sitten tutkivat niitä.

Rutiinit hoidetaan pääasiassa aikataulujen mukaan.

– Yleensä päivien ohjelma on tiedossa etukäteen, mutta yllätyksiäkin voi tulla. Jos esimerkiksi lunta tulee paljon lyhyessä ajassa, lumityöt pitää tehdä tutkimusalueilla heti.

Lämsän siviilipalvelus tutkimusasemalla jatkuu toukokuun loppuun. Sitä ennen hän ehtii nähdä talven vaihtuvan kevääseen ja kevään ehkä vielä kesään. Vaihtuvat vuodenajat tietävät muutoksia tutkimustyössä.

– Ei tässä ehdi tylsistymään, hommaa riittää kevään siirtymäkaudessa varmasti enemmän kuin riittävästi.