Joulun alla mediamaailmassa kohisi, kun kävi ilmi, että saksalaisen Der Spiegel -laatulehden palkittu toimittaja Claas Relotius oli syyllistynyt toimittajan pahimpaan syntiin: huijaamaan lukijoitaan .
Kyse ei ollut yhdestä tai kahdesta pienestä virheestä, vaan Relotius on vääristellyt tietoisesti suurta osaa jutuistaan. Hän on keksinyt niihin haastateltavia ja kertonut vääriä tietoja.
Mies oli käynyt juttukeikalla myös Suomessa. Hän oli tehnyt kampaamoalaa käsittelevän jutun, jossa oli Helsingin Sanomien mukaan useita virheitä.
Valheiden vyyhti alkoi selvitä, kun yhteistä reportaasia tehnyt kollega alkoi epäillä Relotiuksen työn todenmukaisuutta . Vei kuitenkin aikaa, ennen kuin hän sai lehden johdon vakuutettua.
Sittemmin entinen tähtitoimittaja on myöntänyt keksineensä haastateltavia ja kommentteja juttuihinsa. Hänet on irtisanottu. Myös lehden johtoa on hyllytetty .
Ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään, että on olemassa epärehellisiä ihmisiä. Silti täältä Koillismaan ylängöltä katsottuna tapaus pääsi lyömään minut ällikällä.
Voisiko Koillissanomissa tapahtua samanlaista? Näköjään kaikki on mahdollista.
Pidänkö sitä todennäköisenä? En.
Koillismaalla kaikki tuntevat kaikki, tai jos nyt ei ihan kaikkia, niin aina löytyy lukijoistamme joku, joka tuntee lehteemme haastatellun ihmisen.
Näin kävi myös amerikkalaisessa Fergus Fallsin pikkukaupungissa , jossa Relotius kävi juttukeikalla, mutta paikalliset huomasivat jutun lukuisat epäkohdat.
Ehkä suojattomimmassa asemassa ovat ulkomaiset turistit, sillä heitä ei täällä tiedä välttämättä kukaan muu kuin matkanjärjestäjä. Näinä Google-kääntäjän aikoina en kuitenkaan ole heidänkään oikeusturvastaan kovin huolissaan. Jos oikeasti haastatellulle ihmisille keksii eri mielipiteet, jää siitä varmasti kiinni.
Entä jos tekee kuin saksalainen ”toimittaja”, ja keksii haastateltavatkin omasta päästään? Uskon, että siinäkin valheella on lyhyet jäljet.
Ei ole liioiteltua sanoa, että Der Spiegelin tapaus tuo pahan kolauksen paitsi lehden omaan imagoon, myös koko journalismin uskottavuuteen.
Jo ennen skandaalia keskusteluilmapiiri oli jakaantumassa. Sosiaalisessa mediassa tulee usein vastaan puheenvuoroja, joissa perinteisten uutisvälineiden luotettavuus kyseenalaistetaan.
Epäillä kannattaa aina, se onkin tärkeä median lukutaito. Kannattaa epäillä myös heitä, jotka pitävät suurinta ääntä itsestään.
Nyt median on kuitenkin tehtävä hartiavoimin töitä luottamuksen palauttamiseksi.
Me Koillissanomissa kannamme vastuumme siitä, että lehdessä julkaistut tiedot pitävät paikkansa. Kun työtä tekevät ihmiset, myös virheitä sattuu. Silloin teemme oikaisun.
Uutisoinnissa otteemme on aina ihmistä kunnioittava. Sen taustalla on paitsi elämänfilosofia, myös käytäntö. Haastateltava tai palautetta antava lukija ei ole vain kasvoton joku, vaan hän voi tulla vastaan kaupan kanssalla taikka hiihtoladulla.
Kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan on hyvä ohjenuora myös mielipidekirjoitusta tai Meille soitettiin -viestiä rustaavalle.