Yli nel­jä­kym­men­tä vuotta hoi­to­alal­la – Po­sio­lai­nen Aino Pyrrö tietää, että muis­ti­sai­rai­den seu­ras­sa pitää olla kuu­le­vat korvat ja näkevät silmät

Pyrrön mielestä kotihoidossa hoitajan täytyy kyetä näkemään ihmisen hätä, vaikka hän itse sanoisi kaiken olevan hyvin.

Kuva: Mikko halvari

Eräänä tuiskuisena talvipäivänä Posiolla 90-luvun puolivälissä kotisairaanhoidon Ford Transit kurvasi leskinaisen talolle ja auratulta pihatieltä talolle tarpoi Aino Pyrrö. Ovelle saavuttuaan hän kuuli ikkunasta äänen, joka kertoi ettei sisälle pääse, ellei joku hae liiteristä lapiota ja tee lumitöitä. Tilanteessa Pyrrö muistaa ajatelleensa, että hyvänen aika jos sisällä olisikin ollut jokin hätä, niin eihän sieltä olisi päässyt edes ulos.