Lehden maanantain historiasivuilla oli pieni juttu, joka pisti silmään. Se käsitteli Iijoen kalastuksen järjestelyjä kevättalvella 1958. Lisäksi oli Kitkalaisen kiikarista -kolumnikirjoitus, joka pui samaa asiaa.
Kitkalainen piti uusia kalastusjärjestelyjä hyvinä asioina, kun vain lohikalaa rupeaisi kesällä 1958 Iijokeen nousemaan. Hän ennakoi lohenkalastuksesta muodostuvan Pudasjärvelle ja Taivalkoskelle oivallisen matkailun vetonumeron.
”On siis toiveita, että Iijoki muodostuu näille pitäjille jonkinlaiseksi Tenoksi. Ei ehkä ihan yhtä suureksi, mutta joka tapauksessa merkittäväksi. Iijoen lohenkalastusmahdollisuus tulee rikastuttamaan Koillismaan matkailua.”
Mutta ei Kitkalainen arvannut 50-luvun lopussa, miten Iijoelle tulee käymään. Lohelle ainakin kävi huonosti.
Muutamaa vuotta myöhemmin, 1960-luvun alussa jokea nimittäin ruvettiin valjastamaan voimalaitoksilla sähköntuotannon tarpeisiin. Kun ensimmäinen voimalaitos oli saatu rakennettua, lohi ei päässyt enää siitä nousemaan ylemmäksi kutupaikoilleen. Muiden voimaloiden rakentaminen varmisti vielä asian. Ei tullut Iijoesta tuolloin Tenojoen kaltaista lohenkalastuspaikkaa.
Voimalat ovat vuosikymmenien mittaan tahkonneet voimayhtiölle sähkörahaa, mutta lohenkalastuksen matkailutuloja ei tietenkään ole tullut, kun ei ole pyydettäviä lohiakaan.
Joen lohikantaa on yritetty pitää yllä alkeellisella tekohengityksellä, kun kaloja on kuskattu tankkiautoilla ylävirtaan. Mutta vanhan sanonnan mukaan kannettu vesi (tässä tapauksessa lohi) ei kaivossa pysy. Eikä tietenkään tule onnistumaan.
Kalaportaista tai -teistä on puhuttu vuosikymmeniä ja uusia kalatalousvelvoitteita ollaan säätämässä. Kalatiet mahdollistaisivat lohien nousun ylävirtaan. Yksi kalatie ei tilannetta paranna, vaan niitä pitäisi rakentaa jokaisen voimalan yhteyteen, että homma pelaisi. Investoinnit olisivat niin kalliita, ettei voimayhtiö sellaiseen varmasti ryhdy ilman pakkoa. Ja onko meressä enää tarpeeksi merilohia, jotka nousisivat Iijokeen kutemaan ja varmistaisivat suvun jatkamisen?
Niin on, ettei Iijoesta tullut 50-luvun lopussa Tenon kaltaista lohijokea, eikä myöhemminkään.