Kolumni

Anna Kan­to­lan ko­lum­ni: Paluu kotiin – laulu Kuu­sa­mol­le, jossa ilma tuoksuu raik­kaal­le, puh­taal­le ja useim­mi­ten ihanan kyl­mäl­le

-

Kun palasin kotiseudulleni Kuusamoon jo hyvissä ajoin ennen vanhuuseläkeikää, muualla asuvat ystävät alkoivat soitella huolestuneina.

Miten siellä oikein viihdyt?

Oletko varma, että haluat asua siellä?

Pitäisiköhän sinun muuttaa lähemmäs jotakin isompaa kaupunkia?

Palaaminen kotiseudulle ei toki ole ollut pelkästään helppoa.

Vaikka on muuttanut todella tuttuun paikkaan takaisin, silti asiat on joutunut aloittamaan aika lailla alusta.

Nuoruuden aikaiset ystävät asuvat enimmäkseen muualla.

Niinpä ystävyydet, työ- ja harrastuskuviot on pitänyt rakentaa melko lailla tyhjältä pöydältä.

Mutta on kyllä ollut myös asioita mihin tarttua.

Omat juuret, sukujen paikat ja tarinat, sukulaisetkin.

Vaikka alun innokkaan kahvittelukierroksen jälkeen kyläily on jäänyt vähemmälle, on mukava, kun torin laidalla tai kaupassa käydessä saattaa tuttu tai sukulainen, täti, setä, serkku, pikkuserkku tai peräti sokeriserkku tulla vastaan.

On ollut myös sykähdyttävä astella kesäyössä mummon ja hänen vanhempiensa niittypolkuja Oulangan maastoissa ja ajatella, että elettiin sitä täällä ennenkin.

Kiutakönkäälläkin ovat ihmiset kulkeneet jo ainakin 7 000 vuotta sitten.

Nämä meidän pienet, keskimäärin vähän yli 80 vuotta kestävät elämät ovat lyhyt räpsäys ajan pitkässä virrassa.

Olen viihtynyt Kuusamossa todella hyvin. Nautin arjen luksuksesta, puhtaissa, turvallisissa ja hiljaisissa lähimetsissä koirien kanssa samoilusta kaikkina vuodenaikoina.

Ei tarvitse väistellä vastaantulijoita ja saa kulkea ihan rauhassa omien ajatustensa tai meneillään olevan puhelun kanssa.

Poronpolku hangessa helpottaa kulkua ennen kuin on aika taas laittaa metsäsukset jalkaan.

Kuusamo myös maistuu hyvälle. Hanavesi täyttää korkeimmatkin laatuvaatimukset mitä puhtaalta juomavedeltä voi odottaa.

Eikä voi moittia siikaa tai muikkua, juustoa, poronlihaa, rieskaa tai kampanisua ja mitä näitä nyt onkaan.

Ja jos ei aina jaksa itse kokkailla perinneruokia, on löytynyt kyllä ravintoloita, joihin ei ole tarvinnut vieraita häpeillen viedä.

Minusta täällä on myös aina valoisaa – paitsi niinä parina loka-marraskuun viikkona, jolloin ei ole lunta.

Lyhimpänäkin talvipäivänä pehmeä valo ja kauniit värit heijastuvat lumesta. Kesäyön valosta nyt puhumattakaan.

Ja täältähän pääsee normaaliaikoina myös sujuvasti pois, oli kyseessä sitten loma- tai työreissu.

Työprojektini, joita olen tehnyt enimmäkseen etätyönä usean vuoden ajan, ovat olleet työurani kansainvälisintä aikaa.

Kuusamon kentälle laskeutuessaan, sen tuntee heti nenässään, että on takaisin kotona.

Ilma tuoksuu raikkaalle ja puhtaalle ja useimmiten ihanan kylmälle.

En ihmettele, että moni täältä lähtenyt tai täällä käynyt haluaa viettää yhä enemmän täällä aika.

Tutkimustenkin mukaan ihmiset kaipaavat takaisin läheistensä luo ja juurilleen puhtaaseen luontoon.

Nyt koronarajoitusten aikaan arkisen elämän laadukkuus Kuusamossa on käynyt yhä selvemmäksi.

Monipaikkaisuuden ja etätyön todellisen tulemisen myötä yhä useampi pääsee nauttimaan Kuusamon antimista entistäkin pidempiä aikoja.