Tilaajille

Elä­köi­ty­mi­nen on haikeaa ja le­vol­lis­ta – 33 työ­vuo­den jälkeen Mar­ja­tan mieleen ovat par­hai­ten jääneet ne, kenen eteen on pitänyt tehdä enemmän töitä: "Tuo au­rin­ko­kin paistaa kirk­kaam­min, kun Mar­jat­ta halaa"

Marjatta Karvonen jää eläkkeelle oltuaan 33 vuotta töissä samassa työpaikassa. Se tuntuu yhtä aikaa haikealta ja levolliselta. Mieleenpainuvimpia ovat olleet lapset, joihin yhteyden saaminen on vaatinut enemmän työtä.

Ympärillään olevien lampaiden avulla Marjatta Karvonen kertoi lapsille viimeksi hyvästä paimenesta. Sylissä on pässi, joka Karvoselle edustaa kerhon läpi kulkeneita poikia, joihin yhteyden saaminen on vaatinut enemmän työtä.
Ympärillään olevien lampaiden avulla Marjatta Karvonen kertoi lapsille viimeksi hyvästä paimenesta. Sylissä on pässi, joka Karvoselle edustaa kerhon läpi kulkeneita poikia, joihin yhteyden saaminen on vaatinut enemmän työtä.
Kuva: Kaisa Vänskä

Lastenohjaaja Marjatta Karvosen tapana on aina ollut tervehtiä seurakunnan kerhossa käyviä lapsia halaamalla. Kaikki lapset eivät kuitenkaan alkujaan pidä kosketuksesta. Kerran eräs halauksista pitämätön poika tuli kavereidensa kanssa ulkoa leikkimästä, ja kaikki saivat ovella tervehdyshalaukset.

– Kun poika tuumasi, että ”Tuo aurinkokin paistaa kirkkaammin, kun Marjatta halaa”, silloin ajattelin, että jes, olin viimein saanut yhteyden tähän lapseen, Karvonen kertoo hymyillen.