Lehtiartikkeli jäi jälleen kerran puoleen väliin. En ole lukenut sivuakaan mitään kirjaa noin kahteen kuukauteen. Otsikoiden silmäily onnistuu, mutta tekstilähteeseen syvällisempi paneutuminen tuntuu uuvuttavalta. Maailma rajautuu yksinomaan ihmettelyyn, eikä sitä ole hämmentämässä lukemisen avaamat näkökohdat saatika Eurooppaa uhmaava sota taikka Afrikkaa uhkaava nälänhätä. Saan joskus olla kuin perhonen, joka räpyttelee kevyitä siipiään, joita ei maailman tuska lainkaan paina.

Kenen tahansa elämänlaatu voisi mahdollisesti parantua, jos lukeminen jätettäisiin vähemmälle. Tiedonhan tiedetään lisäävän tuskaa.