Mummolan läheisyydessä Taivalkoskella oli aikoinaan jatkosodan aikaan saksalaisten vankileiri. Tarinat vankileiristä ja saksalaisista siirtyivät vuosikymmeniä myöhemmin lapsenlapselle Anna-Liisa Ahokummulle.
– Lapsena puhuttiin, mutta ei mitenkään negatiivisesti, esimerkiksi saksalaisten lapsista. Se oli minusta jotenkin tosi jännittävä asia jo silloin, muistelee Anna-Liisa Ahokumpu.
– Vaikka kirja sijoittuu Etelä-Lappiin, olen ajatellut sitä paljon Taivalkosken kautta, maanantaina esikoisromaaninsa Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa julkaissut Ahokumpu kertoo.
Kolmestatoista erilaisesta luvusta koostuva romaani kertoo perhostutkija Max Halmasta, joka ei ole koskaan tavannut isäänsä. Halma löytää yllättäen kuolleen äitinsä perhoskokoelmasta löytyy harvinaisen perhosen ja Halma syventyy työhönsä ja omaan historiaansa.
Perhesalaisuudet ovat romaanissa vahvasti läsnä, vaikkakaan Ahokumpu ei järjestelmällisesti pyrkinyt niitä kuvaamaan. Aihio kirjalle lähti nimittäin aluksi muotoutumaan vanhaa perhoskokoelmaa esittävästä kuvasta.
– Sitten mukaan tuli todella nopeasti saksalaisen isän hahmo ja tarina lähti elämään niistä asioista, joita on ollut lapsena itsellä ympärillä.
Juuri perhesalaisuudet ovat teemana sellaisia, jotka kiehtovat Ahokumpua.
– Itseä kiinnostavat nimenomaan perheen sisäiset suhteet ja tietyllä tapaa oman identiteetin pohdinta suhteessa vanhempiin.
Kirjan työstöprosessi ei kuitenkaan ollut Ahokummulle samalla oman identiteetin etsintää, kuten Max Halma kirjassa tekee.
– Ehkä olen itse jo käsitellyt ne aiheet omassa elämässä nuoruudessani, 33-vuotias Ahokumpu summaa.
Vaikka kirjan juuret ovat tietyllä tapaa Koillismaalla, ei alue ollut muutoin Ahomummulle hedelmällistä maaperää kirjoittamiselle.
– Ei pitäisi sanoa näin negatiivisesti, mutta koen, että sai tehdä vapaammin mitä halusi, kun sieltä lähti pois. Varmastikin rajoitukset ovat olleet enemmän oman pään sisäisiä kuin siihen alueeseen liittyviä.
Ahokumpu haaveili jo nuorena kirjoittamisesta, mutta ympärillä ei ollut muita kirjoittavia ihmisiä.
– Se oli tavallaan vieras alue, joten ei tuntunut niin mahdolliselta ajatukselta lähteä opiskelemaan vielä siinä vaiheessa mitään siihen liittyvää.
Ahokumpu on asunut jo 14 vuoden ajan Etelä-Suomessa, nyt Turussa, mutta omaa edelleen pohjoisen identiteetin.
– Jotenkin koen todella vahvasti olevani sieltä kotoisin. Se johtuu varmaan siitä, että minun sukua on ollut jo monessa polvessa siellä.
”Nykyhetken hahmottaminen tuntuu niin vaikealta, koska on niin paljon erilaisia asioita ympärillä.
Ympäristötieteet olivat ala, jota Ahokumpu lähti opiskelemaan lukion käytyään ja Taivalkoskelta Helsinkiin muutettuaan. Alavalinta oli jotenkin automaattinen, nuoruuden maailmanparantamisviettiin liittyvä päätös.
– Ympäristö oli tuttu aihealue varmaankin siksi, että minun suvussani on paljon metsän ja luonnon kanssa työskenteleviä ihmisiä. Suunta oli jotenkin luonnollinen siinä vaiheessa.
Samalla Ahokumpu opiskeli kirjoittamista Oriveden opistossa ja Helsingissä kriittisessä korkeakoulussa.
Valmistuttuaan hän päätyi tutkijaksi Suomen ympäristökeskukseen, mutta ruokki samalla luovaa puoltansa romaania kirjoittamalla. Kaiken muun ohessa tehtynä romaanin kirjoitusprosessi vei lähes seitsemän vuotta.
Ennakkoarvosteluissa kirjaa on kuvailtu esimerkiksi kielellisesti kauniiksi, mukaansatempaavaksi ja rakenteeltaan mielenkiintoiseksi. Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa noudattaakin perinteisestä poikkeavaa rakennetta. Kirjan sivuilla on nimittäin perinteisen kerronnan lisäksi viety tarinaa eteenpäin kuvin, haastattelutekstein ja lehtileikkein.
– Minua kiinnostaa kirjoittamisessa tarinan rakentaminen ja rakenteelliset seikat. Toisaalta lyhyt proosa on itselle läheinen kirjoittamisen tapa, joten minulle oli sitten luontevaa koostaa kokonaisuus pienemmistä kokonaisuuksista, kirjailija avaa kirjan rakennetta.
Kirjan rakenteeseen vaikutti myös pitkä työstöprosessi. Kun Ahokumpu työsti kirjaa vuosia, alkoi alkuperäisen tarinan ympärille syntyä uusia tarinoita ympärille.
– Rakenne syntyi laajenemisen ja supistumisen myötä.
Tällä hetkellä äitiyslomalla oleva Ahokumpu haaveilee toisen kirjan kirjoittamisesta. Sanaakaan siitä ei vielä ole tietokoneella, mutta ajatuksia on kovasti.
– On suuri houkutus siirtyä uuteen tekstiin ja uuteen projektiin. On ihan tunne, että pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Sitä, liikutaanko toisen romaanin sivuilla menneessä vai nykyisyydessä, ei Ahokumpu vielä tiedä, mutta myöntää menneen ajan vetovoiman olevan suuri.
– Ylipäänsä tuollaisen tarinan sijoittaminen menneeseen tuntuu helpommalta. Nykyhetken hahmottaminen tuntuu vaikealta, koska on niin paljon erilaisia asioita ympärillä. Kun katsoo hieman historiaan, sitä on vähän helpompi hahmottaa.
Anna-Liisa Ahokumpu
Taivalkoskelta lähtöisin oleva Ahokumpu julkaisi esikoisromaaninsa maanantaina.
Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa on Gummeruksen kustantama.
Ahokumpu (s. 1984) on opiskellut ympäristötieteitä ja työskennellyt tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa.
Kirjoittamista hän on opiskellut Oriveden opistossa ja Helsingissä kriittisessä korkeakoulussa.
Turussa asuvan Ahokummun perheeseen kuuluu mies ja 2-vuotias tytär. Toinen lapsi syntyy tässä kuussa.