Kuu­sa­mon Pe­rus­suo­ma­lais­ten hal­li­tus: Tero Kokon syr­jäyt­tä­mi­ses­tä päät­tä­nyt kokous oli laiton – "Va­ra­pu­heen­joh­ta­ja ei voi val­tuus­to­ryh­män sään­tö­jen mukaan kutsua ko­kous­ta koolle"

Mainos: Tutustu Koil­lis­sa­no­miin - nyt lehti + digi 2 kk 29 €! Tilaa tästä.

Mielipidekirjoitus

Il­mas­ton­muu­tos ei voi tulla enää ke­nel­le­kään yl­lä­tyk­se­nä – somessa käytävä kes­kus­te­lu jaksaa silti häm­men­tää: "Jotkut ihmiset eivät usko to­dis­tei­ta, vaikka sel­lai­set toisi naaman eteen"

-
Kuva: Mikko Halvari
Toimittajalta

Kädenvääntöä ilmastonmuutoksesta huolestuneiden ja ilmiötä väheksyvien toimesta käydään vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Samaan aikaan pohjolaa ravisteleva helteinen sää korventaa jo toista kuukautta, Kanadassa riehuvat palot tuhoavat eloa liki 50 celsiusasteen lämpötiloissa ja – niin, esimerkkejä on, kunhan avaa selaimen ja selaa uutisvirtaa.

Ilmastonmuutosko sitten on potaskaa ja siitä ei tarvitsisi olla huolissaan täällä lintukodossa, ihmettelen taas.

Siltä se tuntuu, varsinkin kun selaa sosiaalisen median ryhmäkeskusteluja koskien edellistä ilmastonmuutosta koskevaa lehtemme kolumnia. Puolustusta löytyy, mutta niin löytyy vähättelijöitäkin. Avoimissa nettikeskusteluissa mielipiteet muuttuvat nopeasti faktoiksi. Kun minä koen tämän näin, se on näin – sanoivat tutkijat mitä tahansa. Jotkut ihmiset eivät usko todisteita, vaikka sellaiset toisi naaman eteen. Näin se vain taitaa ihmiskunnassa olla.

Tilastot kertovat totuutta. Tutkittua, puolueetonta ja mitattua. Ilmasto on lämmennyt ja se jatkuu ihmiskunnan kasvihuonepäästöjen kasvaessa. Sään ääri-ilmiöt rankkasateista korventaviin kuivuuksiin yleistyvät. Ravinnontuotanto hankaloituu. Ikijää sulaa, mannerjäätiköt katoavat ja merenpinta uhkaa nousta. Kasvillisuusvyöhykkeet siirtyvät lämpötilojen ja elinympäristön muutosten mukana. Suomessa pelätään, että havumetsävyöhyke katoaa kokonaan vuoteen 2100 mennessä.

Eivät nämä voi tulla kenellekään enää yllätyksenä. Asiaa on opiskeltu kouluissa vuosikymmeniä.

Sukupuuttoon kuolleita eläin- ja kasvilajeja ei taiota takaisin teknogialla välttämättä koskaan.

Se maailma, jossa elämme, on muuttunut jo viimeisten vuosisatojen ja etenkin vuosikymmenien aikana osin peruuttamattomasti. Tämän toteaminen on erillään poliittisesta suuntautumisesta tai muista ihmisen henkilökohtaisen elämän valinnoista. Maisema ja elämäntavat kaupungistumisen myötä, luonto ihmisen toiminnan myötä, eliöstö myöskin. Sukupuuttoon kuolleita eläin- ja kasvilajeja niin maalla kuin merellä ei taiota takaisin teknologialla välttämättä enää koskaan. Sellainen on pääosin tieteiskirjallisuutta – ja minusta hyvä niin, koska mihin lajit sitten asettuisivat asumaan, jos niiden alkuperäinen kuolinsyy oli elinympäristön muutos?

Ihmisen sopeutumiskyvystä puhutaan usein positiiviseen sävyyn. Sopeutuminen on taannut lajillemme mahdollisuudet levittäytyä ja mukautua vallitseviin olosuhteisiin ympäri planeettaa. Ihminen, minä ja sinä, osaamme muokata elinympäristöämme meille suotuisaksi tavalla, jota mikään muu eläinlaji ei pysty tietoisesti tekemään.

Sopeutumiseen kuuluu myös henkinen sopeutuminen. Että tämä tilanne on tässä ja nyt ja sille voidaan tehdä vielä jotain.

Jos ei oman navan, niin lasten vuoksi. Hehän tämän joutuvat kestämään siinä maailmassa, jonka jätämme heille.