Pohjois-Suomen väki oli vanhoista ajoista alkaen tottunut vapaasti kulkemaan rajojen yli maasta toiseen. Ainakin 1500-luvulta alkaen käytiin kevättalvisin kalassa Jäämerellä, missä pyydettiin turskaa myyntikalaksi. Sitä kuivattiin rantajälleillä auringossa ja merituulessa. Paljon pyydettiin myös silliä, jota joinakin vuosina pakkautui suorastaan puuroksi vuonojen perukoille.
Ostajia Jäämeren kauppakeskuksiin, kuten Vuoreijaan ja Kalastajasaarennon Vaitolahteen, tuli Hollannista ja muualta Euroopasta, aina Afrikkaa myöten.
Arkangelin kaupungin kehittyessä Venäjän ulkomaan kaupan keskukseksi ryhtyivät sikäläiset kauppiaat välittämään Jäämeren kalaa Venäjän sisäosiin, missä sille oli laajat markkinat.