Neuvostovallan lopulla matkustin Leningradista Murmanskin junalla kohti pohjoista. Juna oli pioneerileireiltä kotiin palaavien koululaisten täyttämä. Onnistuin silti saamaan vihonviimeisen paikan junasta.
Totta puhuen junapaikkaan liittyi myös ripaus ystävyyttä. Vaunun konduktööri sai ystävänlahjana suomalaisen viidenkymmenen markan setelin sekä taskulaskimen.
Minä puolestani sain häneltä Louheen saakka käyttööni konduktöörin oman yhden hengen hytin.