Vitivalkoinen riekko lehahtaa aamuhämärissä lentoon hangelta auton tieltä. Usein täällä näkee muitakin villieläimiä tai ainakin niiden jälkiä. Erkka Pitkänen Metsähallitukselta kertoo, että ilveksen ja ahman jäljet ovat tavallisia.
Ollaan tulevassa Hossan kansallispuistossa Kuusamon puolella matkalla Julmalle-Ölkylle.
Talviasuisella Julmalla-Ölkyllä kulkiessa jyrkät kanjoniseinämät mykistävät. Tarkkasilmäinen löytää seiniltä kalliomaalauksia, jotka kuiskivat 5 000 vuotta vanhasta metsästysonnesta.
Kesäisin Julmalle-Ölkylle järjestetään ohjattuja veneretkiä.
Jylhällä kanjonijärvellä tehdään yksi kansallispuistohankkeen suurimmista ja vaativimmista työmaista, kun sen yli rakennetaan riippusilta. Uusi silta helpottaa tulevana kesänä retkeilijöitä, sillä se lyhentää aiemmin raskaan Ölkyn Ähkäsy -reitin puoleen. Reitistä tehdään muutenkin helpompi.
Monet muutkin Hossan polut ovat talven aikana saaneet uutta ilmettä, selkeämpiä opasteita ja paremmat pohjat. Kansallispuistopäätöksen myötä Ylä-Kainuun ja Koillismaan korpiin tuli miljoonien rahapotti. 2,5 miljoonan euron kansallispuistohankkeen rinnalla kulkee pienempiä hankkeita.
Kenttätöitä vetänyt Pitkänen sanoo, että suunnitelmia alettiin tehdä alkuvuodesta 2016. Työ on ollut kiireistä ja sitä on ollut tekemässä enimmillään kymmenkunta miestä. Mukana Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan kansallispuiston töissä on ollut myös kaksi irakilaista turvapaikanhakijaveljestä. Kansallispuisto avataan 17. kesäkuuta ja vieraita odotetaan tuhansin.
– Hossan luontovalvoja Tapani Seppäsellä oli tarkkakin näkemys alueen rakenteista ja tarpeista, mutta paljon on muotoutunut kun työtä on aloitettu, Pitkänen kertoo.
Hossassa on tehty yli 400 000 eurolla maastotöitä. Alueella oli entisestään paljon polkuja, mutta reitistöstä on tehty entistä selkeämpi.
– Muutama kärkiteema siinä on. Yksi on maastopyöräily, jonka reitistöä on parannettu, koska siltä osin on potentiaalia. Kankaat ja polut ovat hienoja pyöräilijöille.
Pyöräreittejä tulee 86 kilometriä ja haastetta on niin vasta-alkajalle kuin konkarillekin.
Toinen teema on esteettömyys. Hossassa luontokohteisiin pääsee helpommin kuin vaikka Oulangalla, jossa maaston korkeuserojen vaihtelu estää vaikkapa pyörätuolilla liikkumisen.
– Ikärakenne näillä alueilla on sellainen, että on varttuneempaa väestöä. Jos on joku muu liikuntavamma, tarjotaan myös heille mahdollisuus päästä luontoon. Se on tärkeä henkireikä monelle, Pitkänen tietää.
Esteettömyys ja helppous palvelevat myös niitä luonnon kulkijoita, jotka eivät ole tottuneet haastamaan itseään karuissa eräolosuhteissa sekä lapsiperheitä. Hossassa pääsee helposti kahteenkin hienoon paikkaan, Muikkupurolle ja Lihapyörteelle, vaikka pyörätuolilla.
– Missä se iso kasvu on, niin päiväreittien käytössä. Se on hyvä että vaihtoehtoja on.
Julmalta-Ölkyltä matka jatkuu Hossan luontokeskukseen, joka on myös ollut korjattavana.
Luontokeskuksen ympäristö, Hossan ydinalue, on tyystin erilaista maisemaa kuin Kuusamon puoli. Lukuisten harjujen ja kankaiden välissä on kymmeniä järviä ja kirkkaita syviä suppalampia, joiden salaisuudet houkuttelevat luokseen muun muassa kalastajia. Tunnettuja nähtävyyksiä ovat myös Värikalliot. Viime vuonna Hossan retkeilyalueella kävi 60 000 ihmistä. Palveluita tarjoaa kasvava joukko yrityksiä, joita on liki parikymmentä.
– Kannattaa käydä yksi päivä pohjoisosassa ja yksi päivä tässä ydinalueella, Huosiharjulla, Muikkupurolla ja Valkeisen vaikka kiertämässä. Siinä näkyy mikä se Hossan sydän on, Pitkänen vinkkaa.
Suomussalmella syntyneen Suomen ensimmäisen presidentin Kaarlo Juho Ståhlbergin muotokuva on vielä pöydällä ripustamatta luontokeskuksessa, mutta nousee kevään myötä seinälle osaksi maan historiasta kertovaa näyttelyä.
Luontokeskuksen uudistetun ruokasalin sydämen eli kivitakan liepeillä istuu ryhmä ranskalaisia, jotka Hossan luonto on hurmannut.
Yksi heistä on bordeauxlainen Marie Lefranc, joka tuli Hossaan ensimmäistä kertaa jo kymmenen vuotta sitten, eikä ole malttanut pysyä poissa.
– Olen psykologi ja toin asiakkaitani tänne käsittelemään asioitaan. Rakastuin täysin paikkaan.
Lefranc alkoi tehdä vapaaehtoistyötä, sittemmin palkkatyötä ja on nyt osakkaana Hossassa toimivassa ranskalaisyrityksessä, joita on parikin.
– Tämä iso hiljaisuus erityisesti, myös kaikki järvet ja metsät täällä. Se on kaunista. Myös ihmiset ovat hienoja. Matkailijoita varten myös puitteet ja rakenteet ovat kunnossa.
Kansallispuiston Lefranc uskoo tuovan Hossaan lisää majoituspaikkoja, joita jo rakennetaankin. Niille on myös kova tarve, sillä kiireisimpinä aikoina joka paikka on ollut täynnä. Näköpiirissä ei ole, että kiinnostus upeaa kansallispuistomaisemaa kohtaan ainakaan vähenisi.