Kur­ki­jär­ven 1940 pe­rus­te­tus­ta va­rus­kun­nas­ta tuli suuri so­ti­las­sai­raa­la

Kurkijärven perimätiedossa kerrotaan, että saksalaisen Norjan armeijan komentaja Eduard Dietl oli kehunut Kurkijärveä maailman kauneimmaksi paikaksi. Dietl allekirjoitti vuonna 1943 perääntymisvaiheen tuhoamissuunnitelman myös koko Pohjois-Suomen osalta. Eeva Laajalahti lähetti lukijankuvan Kurkijärvestä Koillissanomiin syyskesällä 2016.
Kurkijärven perimätiedossa kerrotaan, että saksalaisen Norjan armeijan komentaja Eduard Dietl oli kehunut Kurkijärveä maailman kauneimmaksi paikaksi. Dietl allekirjoitti vuonna 1943 perääntymisvaiheen tuhoamissuunnitelman myös koko Pohjois-Suomen osalta.
Kurkijärven perimätiedossa kerrotaan, että saksalaisen Norjan armeijan komentaja Eduard Dietl oli kehunut Kurkijärveä maailman kauneimmaksi paikaksi. Dietl allekirjoitti vuonna 1943 perääntymisvaiheen tuhoamissuunnitelman myös koko Pohjois-Suomen osalta.
Kuva: Luutnantti Pekka Kyytinen

Kurkijärvelle perustettiin suomalainen varuskunta keväällä 1940.– Sotilaita oli arviolta 1700 ja rakennuksiakin noin 90, kertoo paikallishistoriasta kirjan toimittanut Salme Sahi.

Saksalaisten johdolla suunniteltua sodankäyntiä varten perustettiin varuskunnan alueelle vuonna 1941 Suomen kolmannen armeijakunnan lievästi haavoittuneiden sotilassairaala.

Pohjois-Suomen suomalaiset joukot oli alistettu Saksan Norjan armeijalle. Saksalaisten suunnitelmaa toteutettiin ja suomalaiset hyökkäsivät yhdessä saksalaisten kanssa Kuusamosta Kiestingin ja Uhtuan suuntaan.

Kurkijärven parakkisairaalassa oli vilkasta ja kiivaimpien taisteluiden jälkeen sairaalan tuotiin puolitoista tuhatta potilasta kuukaudessa.

– Sairaala työllisti esimerkiksi yli 50 lottaa. Kurkijärvellä oli tuolloin parituhatta ihmistä, Sahi kuvailee.

Kurkijärven Jormualahti oli sairaankuljetus- ja huoltolentojen kiitoratana talvisin ja kesällä sairaalalle lennettiin vesitasoilla. Sodanajan lentokoneen kerrotaan yhä makaavan lahden pohjassa.

Saksalaisilla sanotaan olleen Kurkijärvellä jopa kasino ja oma sähkölaitos.

Suomen solmittua erillisrauhan alkoi Lapin sota. Liittolaisista tuli äkisti vihollisia. Saksalaiset polttivat vetäytyessään rakennukset lähes koko Pohjois-Suomesta kuten Kurkijärveltäkin.

Jälleenrakennusaikana paikalliset keräsivät mitä tarpeita oli sairaala- ja varuskunta-alueelle jäänyt. Eräästä polttamatta jääneestä rakennuksesta riivittiin irti rakennustarvikkeita, kuten nauloja, kertovat kyläläiset perimätietoa.

Olipa Kurkijärvelläkin jouduttu asumaan ihan aluksi saksalaisilta jääneissä maakuopissa, joita katettiin miten kuten ja lämmitettiin kamiinalla. Uudisrakennuksia rakennettiin myös varuskunnasta säilyneiden betoniperustusten varaan.

Kurkijärven, kuten muunkin Koillismaan historiaan, kuuluu sodanjälkeisen jälleenrakentamisen ja toiveikkaiden aikojen perintö.

Kyläläiset kertovat leikkineensä lapsina ympäristöstä löytyneillä ampumatarvikkeilla.

Lapsena he olivat nostaneet lammesta ilmatorjuntatykin ammuksia laatikossa, yhä rasvassa, mahdollisesti toimintakuntoisena. Sellaistakin muistellaan, että yhtenä päivänä oli kylän tytär tuonut toimintakuntoiseksi arvioidun käsikranaatin polkupyörän tarakalla ja kysellyt, että mikä kapine se on.

– Hengissä kuitenkin ollaan, Paavo Kaikkonen vertaa oman sukupolvensa kokemuksia sodan kokeneen sukupolven muistelemiin vaikeuksiin.

Kylätalon aktiivit yhtyvät toteamukseen painottamalla, kuinka toisenlaista on Kurkijärvelläkin sodan ja jälleenrakennuksen jälkeinen elämä ollut. Synkkä vertauskohta on lähellä – pohtijoiden omien vanhempien kokemuksessa.