Tilaajille

Ky­syim­me Koil­lis­sa­no­mien en­ti­sil­tä toi­mit­ta­jil­ta, mitä he oppivat ol­les­saan Koil­lis­sa­no­mis­sa töissä – Koil­lis­sa­no­mat on antanut monelle erin­omai­set eväät ja pon­nis­tus­lau­dan toi­mit­ta­jan­työ­hön muual­la­kin

Gallup

Gallup: Mitä opit Koillissanomien vuosina?

”Koillissanomat oli erinomainen koulu toimittajan työhön. Lehti oli yhtä aikaa sopivan pieni, mutta riittävän iso ja median murros kovaa. Noilta ajoilta jäi monia tärkeitä ystävyyksiä.”
Aleksanteri Pikkarainen, Iltalehden aluetoimittaja. KS:ssä kesätoimittaja ja toimittaja 2011–17
”Lehti-ilta 1960-luvulla: kirjoituskoneen napsetta paperiin, puhelimen sirahtelu-pirahtelua, kahvikuppeja jopa tuhkaa ja tupakan tumppeja pohjalla, käsikirjoituspinoja odottamassa siirtoa pois toimituksesta. ”
Leena Kononen, eläkkeellä oleva toimittaja
”Lehti oli mitä parhain peruskoulu. Kun oli saanut revittyä haastattelun harvasanaiselta rintamatilalliselta, jonka viimeinen lehmä on hukkunut kaivoon, pääministeri Lipposen haastattelu oli lasten leikkiä.”
Pekka Ervasti, vapaa toimittaja, kirjailija. KS:ssä 1973–75.
”Kaikki mitä tiedän toimittajan työstä, olen velkaa Koillissanomille. Ne opit muodostavat ammatillisen perustuksen, jolta on kelvannut ponnistaa eteenpäin. Muistan lämmöllä entisiä kollegoitani Koillissanomissa.
Suvi Peltola, Juvan lehden toimittaja. KS:ssä 2012–17
”Olin urani alkuvaiheessa ja kiinni jo Tampereella. Paljon perushommaa, mutta taitoinkin omia juttuja väliin, kehitin itse kuvia jne. Kaikki ne jutut toimivat valmentavina ammattiin. Mukava työpaikka, mukava henki.”
Arto Murtovaara, eläkeläinen. KS:ssä useita pätkiä 1976-85.