Lu­ki­jal­ta: Ja vie­lä­kin Pork­ka­tör­mäs­tä

Hyvä, että Porkkatörmä vielä puhuttaa. Toivottavasti sitä ei aivan hetkessä lyödä matalaksi. Itse olisin ollut kiinnostunut talosta edesmenneen mieheni taideteosten pysyväksi näyttelytilaksi, jos siinä olisi ollut mahdollisuutta myös asumiseen ja tietysti mahdollisuuteen taloudellisesti pitää sitä yllä.

Taiteilijoilla on arvo ja rikkaus niitten töissä. Useimmiten arvo ymmärretään vasta taiteilijan poismenon jälkeen. Ja siinäkin tulee olla henkilöitä, jotka ymmärtävät taiteilijan elämätyön.

Eräänkin taiteilijan elämäntyötä arvostettiin erikoisella tavalla. Hänen taulujaan oli säilössä kellaritiloissa. Sattui niin, että taloon tulvi vettä ja asukkaita kulki jostain syystä kellarin kautta ulos.

Pitääkseen kengät kuivina asukkaat asettelivat taiteilijan maalauksia vetiselle lattialle päästäkseen niitten turvin kuivin jaloin ulos. Mieheni kertoi – jos muistan oikein – tämä taiteilija oli ranskalainen kuvataiteilija nimeltään Pissarro, elänyt 1830-1903. Myöhemmin hänen töistään maksettiin huimia summia, kun ymmärrys osui kohdalleen.

Eli kulttuuria ei aina ymmärretä, kun se ei ole leipää.

Kiitos Seppo Ervasti, että vielä kerran nostit Porkkatörmän ylös.

Näillä ajatuksilla

Helli Marin