Lehden päätoimittaja kirjoittaa 28.10. muuttuvasta työelämästä ja tulevaisuuden ammateista. Tekstissä vilahtaa termi ”tekoäly”. Sille pitäisi keksiä parempi nimi aivan kuten 1950-luvun ”sähköaivoille” tehtiin. Ruotsin ”datamaskin” -sana kääntyi mukavasti tietokoneeksi.
Keinotekoista älykkyyttä ei ole olemassa. Tietokoneen sisällä ei ole pientä mustaa palikkaa, jossa sijaitsisi älyä. Kyseessä on tietokoneohjelmien uusi tapa suorittaa tehtäviä.
Lainaan ATK-guru Petteri Järvistä: ”Kielenkääntö perustuu nettiaineistoihin, joista kone poimii tilastollisesti osuvimman vastineen. Lautapelin taustalla on positioiden laskenta ja vertailu aiempiin peleihin. Kuvien tunnistus perustuu siihen, että ensin ihminen opettaa koneelle valtavan määrän valokuvia, ja sen jälkeen ohjelma etsii vastaavia rakenteita uusista kuvista.”
Ihmisen minuus ja sen myötä älykkyys perustuvat aisteihin joilla vauva ensin hoksaa olevansa eri asia kuin äiti ja ympäristö. Aivojen hermosolujen kytkennät toinen toisiinsa muuttuvat uuden ja vanhan tiedon myötä.
Ihmisohjelma ja prosessori, jossa se pyörii, ovatkin yhtä ja samaa aivomassaa. Tietokoneelle se on mahdottomuus.