Yrittäjälinja: Lu­kio­lais­ten mi­niy­ri­tyk­set ki­saa­vat tänään Oulussa

Kesätyöt: Nuoria pal­ka­taan metsää is­tut­ta­maan

Toimittajalta: Nuoriso ei olekaan pilalla

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan kesän ajalle - tutustu ja hae tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Lu­ki­jal­ta: Vielä Kerran Pork­ka­tör­mäs­tä

Kaupunginhallituksen enemmistö on suuressa asiantuntemattomuudessaan päättänyt purkaa Porkkatörmän vanhan lastensairaalan, Kuusamon kirkonkylän vanhimman pystyssä olevan rakennuksen. Sitä ennen rakennus oli jätetty heitteille, ja sen oli annettu rauhassa rappeutua.

Tämän jälkeen sitä oli muka tarjottu kaupaksi. Niin kuin arvata saattaa yksi teki tarjouksen, mutta hänkin tuli järkiinsä ja veti tarjouksensa takaisin. Vihdoin rakennuksessa olleet näyttelyt, kirkonkylän pienoismalli, Juuson kartano, Vanhan Torangintaipaleen kirkon pienoismalli ynnä muut näyttelyt, oli sieltä siirrettävä pois, sillä rakennuksen kosteus olisi ne pian turmellut.

Olen kerran 1980-luvulla istunut toimikunnassa, jossa suunniteltiin Porkkatörmän tyhjäksi jääneen rakennuksen kohtaloa. Silloinen apulaiskunnanjohtaja Lauri Muhonen oli juuri sitä mieltä, että rakennus oli pidettävä kunnossa. Sen yläkerta oli sisutettava näyttelytiloiksi ja alakertaan vanha valokuvanäyttely sekä kahvila. Sitten Lauri Muhonen menehtyi sairauteensa. Kunnanjohtaja Juntunen, joka myös oli toimikunnassa, joutui pois virastaan.

Uusi sivistystoimenjohtaja ei selvästikään ollut perillä edeltäjänsä suunnitelmista, sen enempää kuin uusi kunnanjohtajakaan, ja niin Porkkatörmän rakennus jäi unholaan rauhassa rappeutumaan. Siellä se törröttää kaupungin johdon välinpitämättömyyden surullisena muistomerkkinä.

Aikanaan puhuttiin ”Turun taudista”, millä tarkoitettiin surkeilematonta vanhojen rakennusten hävittämistä uusien ja hienojen kerrostalojen tieltä. Tässä ”Kuusamon taudissa” jätetään vanhat historialliset rakennukset rauhassa ränsistymään, ja sitten ihmetellään, kun ne eivät mene kaupaksi, päätetään saman tien purkaa. Sitten sijoitetaan vanhat näyttelyt nykyaikaisiin rakennuksiin, ja alueelle, jossa ei ole mitään historiaa.

Helena Palosaarelle ja allekirjoittaneelle Kuusamon kunnan myötävaikutuksella on aikanaan myönnetty kotiseutuneuvoksen arvo ilmeisesti siinä uskossa, että meillä on jonkinlaista tietoa ja asiantuntemusta Kuusamon perinteestä ja historiasta.

Nimenomaan tässä asiassa meidän asiantuntemustamme ei ole kysytty, eikä siitä ole välitetty. Minkähän vuoksi?

Kuusamon kaupungin johto on sitä mieltä, että perinteet ja historia kuuluvat romukoppaan silloin, kun rakennuksia suunnitellaan. Ne kaivetaan sitten kiireellä naftaliinista, kun tulee joku juhlapäivä.

Anteeksi vain, arvoisat kaupungin äidit ja isät, mutta juuri tuo on moukkamaisuutta ja sivistymättömyyttä puhtaimmillaan.

Minä uskon ja toivon, että tällainen aivojen tilapäinen pehmennys kuuluu vain korona-aikaan, eikä ole pysyvä ilmiö.

Seppo Ervasti