– Eikoo mahtavia nuo verenpisarat, ihastelee 97-vuotias Meeri Laisi Kuusamon Kotirannan pihan punaisia kukkasia.
Laisi on yksi Kotirannan Siika-yksikön ahkerimmin ulkoilevista asukkaista, ja ulkoilijana harvinaisen reipas myös keskimääräiseen kuusamolaiseen hoivayksikön asukkaaseen verrattuna.
– Yhtenäkin päivänä olin kolme kertaa ulkoilemassa. Eilenkin kun käytiin, mentiin kirkon kautta, entisen Hartikaisen puiston istutuksia kahtelemmaan. Käytiin torilla ja kaupassa, ja kyllä me on tännäänki kävelty. Sillonki kun oli minun syntymäpäivä, oltiin täällä ulkona, pirteä lähes satavuotias juttelee.
Laisi kertoo hoitajien avustavan hänet ulos aina, kun hän vain pyytää.
– Kyllä tämä on hyvä paikka ja hoitajat on tavattoman ystävällisiä. Kyllä täällä pääsee ulkoilemaan, kun vaan muistaa pyytää. Mutta kaikki ei halua ulos, Laisi toteaa.
Kuusamon ikäihmisten palvelujen johtaja Satu Kankaan mukaan Laisin kanssa yhtä paljon ulkoilevia asukkaita on Kotirannassa Siika-kerroksessa vajaa kymmenkunta.
Tämä selviää Koillissanomien saamista toteutuneista ulkoilukerroista kertovista tiedoista, joita Kuusamon hoivayksiköistä kerätään jo toista vuotta.
– Viimeisimmän, kesäkuun taulukon mukaan, on useampia asukkaita, jotka eivät ole ulkoilleet joka viikko, jokunen ei koko kuukauden aikana. Näiden asioiden ääreen on aina hyvä hetkeksi pysähtyä pohtimaan, että muistammehan tarjota ulkoilun mahdollisuutta kaikille, hoksaammehan keinoja, joilla se onnistuisi, Kangas toteaa.
Hoivayksiköt ilmoittavat ulkoilukerrat kolmesti vuodessa. Niistä lasketaan montako kertaa viikossa asukkaat keskimääräisesti ulkoilevat.
Viime kesän touko-elokuussa kuusamolainen hoivayksiköiden asukas ulkoili keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Apuna olivat omaiset, yksikön henkilökunta ja vapaaehtoiset.
Kolmessa Kuusamon yksikössä keskimääräinen asukas ei ulkoillut edes viikoittain. Parhaimmillaankin ulkoilujen keskiarvo oli viittä kertaa viikossa. Missään yksikössä keskimääräinen asukas ei ulkoillut joka päivä.
– Keskiarvoon vaikuttaa tietysti se, että yksikön joku asukas voi ulkoilla vaikka joka päivä, ja joku toinen taas ei halua ulkoilla juuri lainkaan. Kesäaikaan toteutuneita ulkoilukertoja on luonnollisesti enemmän, ja myös asukkaan kunto vaikuttaa, Kangas sanoo.
Kangas kertoo, että ulkoilutapahtumia kerätään, jotta keskustelua pidetään niin sanotusti ”tapetilla”. Tänä kesänä tavoitellaan parempaa tulosta.
– Kun ulkoilua seurataan ja kertoja kirjataan ylös, se nostaa samalla aiheen yhä uudestaan esiin, ja yksiköissä pohditaan, millä tavalla määriä voisi nostaa, miten tunnistetaan halu ulkoiluun, miten osataan ulos houkutella, Kangas toteaa.
– Moni ikäihminen on sitä sukupolvea, että ei sitä turhaan lähetä lenkkeilemään, se koetaan turhanpäiväisenä. Pitää siis keksiä, miksi sinne ulos lähdettäisiin, onko se postin hakua, kukkien kastelua, kaupassa käyntiä vai mitä.
Kotirannan Siika- ja Muikku-yksiköissä ulkoiluista pidetään päivittäin kirjaa, ja ne on sidottu työvuoroihin.
– Iltavuorolaiset töihin tullessaan lähtevät heti ulkoiluttamaan asukkaita, Siika-yksikön esimies Tiina Heikkinen kertoo. Muikku-yksikön palvelujohtaja Irmeli Uutelan mukaan heillä käytäntö on sama.
– Päivällä vuoronvaihteessa lähdetään vaikkapa torille tai rantaan, Uutela sanoo.
Kotirannassa ulkoillaan asukaslähtöisesti:
– Asukas saattaa sanoa, mihin haluaa mennä, vaikkapa jäätelölle. Siinäkin on aktiviteettia, kun asukas lähtee käymään vaikka kampaajalla. Se elävöittää arkea. Omaisista aktiivisimmat vievät asukkaita kotipaikoille päiväretkille, Heikkinen kertoo esimerkkejä ulkoilusta.
– Lisäksi meillä on kuntoavustajia, jotka keksivät erilaista aktiviteettia, lukevat lehtiä, vievät kuntoilemaan ja ulos.
KS Fakta