Muikut eivät maistu, mak­ka­raa la­pe­taan lau­ta­sel­le - Miksi kou­lu­ruo­ka ei maistu nuo­ril­le ja mikä on kodin rooli ruo­ka­kas­va­tuk­ses­sa?

-
Kuva: Mikko Halvari

Yläkoulun ruokalassa käy vilske. Tarjolle on laitettu monen suosikkiruoka: makkara ja perunamuusi. Ohi kävelee poikia, joiden lautasella olevalla annoksella ruokkisi pienen kylän. Omaan pöytäänsä kiirehtii myös tyttöjä, joista yksi on leikannut lautaselleen puolikkaan makkaran, muilla on valkoisella lautasella vain kaksi salaatin palasta.

Alakoululla herkkuruokapäivänä saa toppuutella pienempiä poikia lihapulla-annosten kanssa. Pieneen mahaan uppoaa kuulemma hyvinkin 47 lihapullaa.

Suosikkiruokapäivinä koulujen ruokasalit ovat täynnä, mutta yhä useammin saleissa on tyhjää. Kuusamossa kouluruoan jättää syömättä jopa yli puolet. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen kouluterveyskyselyn mukaan viime vuonna Kuusamon 8. ja 9. luokkalaisista 49,4 prosenttia ei syönyt päivittäin kouluruokaa. Ammattikoululaisten kohdalla luku on vielä suurempi:  54,5 prosenttia. Puolestaan lukiolaisista 37,1 prosenttia ei syönyt koululounasta joka päivä. Luvut ovat nousseet vuosittain.

THL:n kouluterveyskyselyn tulokset ovat faktoja, mutta asia erikseen on se, että mistä syystä ruoka jää syömättä. Onko syynä mauton ruoka, sosiaalinen paine, murrosikäisen vaihtuvat syyt, vatsan täyttäminen herkuilla, onko vika asenteessa vai onko kysymys siitä, että nuori on tottunut muunlaiseen ruokaan?

Ihan varmasti on niinkin, että osa ruoista ei maistu hyvälle. En kuitenkaan usko, että kouluruokakaan voi olla päivästä toiseen niin huonoa, että se olisi ainoa syy syömättömyyteen.

Kouluruoka täyttää lapsen ravinnon tarpeesta kolmasosan. Paitsi että ruoka on elimistön polttoainetta, on kouluruoalla kasvatuksellinen rooli. Tarkoitus on opettaa lapset syömään monipuolisesti ja terveellisesti.

Ruokakasvatuksesta kaksi kolmasosaa jää kodin vastuulle. Jos kotona opetetaan syömään lihapiirakoita, pizzoja ja kinkkuja, tuskin rasvan makuun päässyt lapsi innostuu kouluilla tarjottavasta perusruoasta, joka on terveellisempi vaihtoehto.

Ilmaisuus on seikka, joka myös puhuu kouluruoan puolesta. Etenkin kun muistetaan, että taloudelliset ongelmat ovat – syystä tai toisesta – yhä useamman suomalaisen ja koillismaalaisen perheen arkea. Koillissanomissakin on kerrottu, miten erilaiset ruoka-avustukset tulevat tarpeeseen. Esimerkiksi Hyvän mielen palveluaseman ilmaiseksi jakama koulujen ylijäämäruoka menee nopeasti jakoon. Toimijoiden mukaan ruoka-apujonossa on lapsiperheitäkin.

Asiaan ollaan nyt paneutumassa Kuusamossa. Nuorisovaltuusto teki äskettäin toisen asteen opiskelijoille kyselyn kouluruoasta. Tuloksia puidaan yhdessä koulujen ja ateriapalveluiden kanssa. Ehkä muillakin kouluilla kannattaisi ottaa lapset mukaan ruokalistojen suunnitteluun. Kouluruoalle on olemassa suositukset, mutta nuoria kuulemalla hävikki vähenisi.