Ensimmäinen poliittisesti aktiivinen tekoni oli äänestäminen Nilon koulun oppilaskunnan vaalissa. Minä ja muut seiskaluokkalaiset pojat olimme vaikuttuneita erään ysiluokkalaisen nahkatakkipojan vaalikampanjasta. Hänellä oli pihan kovaäänisin mopo, hän käytti bändikuvilla tapetoitua farkkuliiviä rotsinsa päällä ja hänet laskettiin joka suhteessa kuuluvan koulun pihan niin sanottuun kurko-osastoon. Kurkoja katseltiin salaa ihaillen, mutta kierrettiin varalta kauempaa.
Itsevarman käytöksen lisäksi pojalla oli toinenkin poliittista uraa edistänyt ominaisuus. Hän ymmärsi iskevien vaalilauseiden merkityksen. Niinpä hän ripusti koulun seinälle vaalimainoksen, jossa luki: ”Äänestä Jaskaa, Jaska ei puhu p....a.”
Äänivyöry oli musertava.
Pari vuosikymmentä myöhemmin, paljon merkittävimmässä vaalissa, saavutettiin vaalivoitto sloganilla ”missä EU, siellä ongelma”. Perussuomalaisten Timo Soini otti populismin käyttöönsä kuin tulen, ja tuli lopulta karkasi kulona sytyttäjänsä käsistä.
Soini on asian huomannut, sillä Soinista on, hämmentävää kyllä, kuoriutunut populismin arvostelija. Viimeksi tämä tuli julki Soinin kommentoidessa Ruotsin vaaleja (HS 10.9.2018): ”Ruotsissa talous on mennyt hyvin, työllisyys on mennyt hyvin, mutta se ei riitä. Tulee identiteettipolitiikkaa ja lyhytjännitteisyyttä, kohupolitiikkaa, joka ottaa milloin kenetkin pyörteisiinsä ja sitten kieputtaa.”
Syyksi politiikan murrokseen Soini nimeää sosiaalisessa mediassa valitsevan ”öhöttäminen ja möykän”. Soinin mukaan äänestäjien uudenlainen kiittämättömyys tekee poliitikkojen työstä entistä vaikeampaa. Soini arvioi, että politiikka on muuttumassa ”entistä hullummaksi”.
Öhöttämistä ja möykkää on ollut maailman sivu. Uutta on keinovalikoiman laajentuminen. Jaskan möykkä jäi yhdeksi julisteeksi koulun seinälle. Nykyään sosiaalinen media antaa ilmaisen megafonin niille, jotka sitä osaavat ja haluavat käyttää.
Soinin arvio entistä hullummasta politiikasta antaa synkän kuvan demokratian tulevaisuudesta. Vain ne poliitikot pärjäävät, jotka jaksavat huutaa kovimmin. Ja ne, jotka ovat niin teflonia, että kestävät jokaisen paskamyrskyn. Suurin uhka on lopulta se, etteivät kyvykkäät ja tolkulliset ihmiset halua asettua ehdolle vaaleissa, eivät edes paikallisvaaleissa. Öhöttäminen on tietysti erotettava kritiikistä, jota poliitikkojen tulee kestää.
Soinia toiveikkaamman näkemyksen mukaan demokratia korjaa itse itseänsä. Populismi palaa hetken kirkkaalla liekillä, mutta hiillostuu pian historian hämärään. Sen Soini kyllä tietää.