Leevi Moilanen ei juuri muista vastaavaa talvea. Viime päivien kelit ovat saaneet aikaan sen, että metsäsuksen pohjasta jää hädin tuskin jälki Kivisuon hangelle, jossa Moilanen keskiviikkona hiihteli. Upottavaa lunta ei ole ollut ollenkaan tänä talvena.
Lunta Kurkijärven maastoissa oli noin 60 senttiä, kun sitä normaalisti tähän aikaan pitäisi olla 20 senttiä enemmän, Moilasen valistunut arvio kuului.
– Jängillä mättäät näkyvät. Muistelisin, että talvella 1991 olisi ollut vastaavaa hangen kantoa jopa tammikuun puolella. Muuten on poikkeuksellinen talvi, Moilanen sanoi.
Hän perustaa arvionsa kokemukseen, jota on karttunut samoista maisemista vuodesta 1988, jolloin Moilanen rakensi talonsa paikalle.
– Yli 100 tuntia olen tänäkin talvena hiihtänyt metsäsuksilla täällä. Nyt pääsee vaikka mihin vaan, mutta myötämäet ovat hurjia laskea.
Tiistaina Moilanen kävi luistelusuksilla Pirunkirkolta lähtien lenkin Pyhävaaran-Valtavaaran maisemissa. Tykkylunta ei ollut missään näkyvissä.
– Valtavaarakin oli aivan paljas. Monesti täällä Kurkijärvelläkin on vaaroissa mahtavat tykyt, kuten viime talvena. Rukalla ladut olivat kaljamalla, mikä on paha, jos ei osaa luistelutekniikkaa. Perinteisellähän siellä on hyvä hiihtää, sanoi Kuusamon Erä-Veikkojen alaosaston Kuolion Visan verryttelyasuun pukeutunut Moilanen.
Kivisuon ja Kurkijärven ympäristön maisemia ylistävä Moilanen hiihtää pisimmillään noin 27 kilometrin lenkkejä. Aikaa kuluu kolmesta neljään tuntia ja siinä peruskunto pysyy yllä. Muita hiihtelijöitä ei ole tullut vastaan tänäkään talvena.
Hiihtokausi jatkuu Moilasella toukokuun alkupäiviin, jolloin aamuaikaisella heräävä hiihtäjä pääsee kovalle hangelle nauttimaan luonnosta ja muuttolintujen konsertista.
Hankikelit alkavat normaalisti huhtikuun alkupäivinä.
– Keväällä se on aamuvirkun hommaa. Kun vain tajuaisivat, kuinka mahtavaa tuolla on hiihtää. Ei metsäsuksilla hiihtäjiä enää juuri ole. Yksin tuolla saa painiskella ja puhua itsekseen.
