Juhannuksen alla maassa nähtiin tuttu, surullinen mutta samalla lievästi hymyilyttävä näytelmä. Käsikirjoituksen pitäisi olla tuttu kaikille, jotka ovat politiikkaa seuranneet.
Kymmenen - parinkymmenen vuoden välein politiikkaan ilmestyy Messias. Hän ilmoittaa puhdistavansa päätöksenteon, pelastavansa maan, poistaa köyhyyden ja jakaa hyvinvointia kaikille.
Messiaksen perussanoma on, että eliitti kerää itselleen etuisuuksia, kähmii ja vähät välittää köyhän kansan kärsimyksistä.
Hetken aikaa sanoma uppoaa kansaan. Yleensä 15 - 20 prosenttia alkaa tuijottaa Messiakseen pelastavana enkelinä. Sitten tulee jytky.
Aikanaan kun Veikko Vennamon perustama SMP sai 18 kansanedustajaa, itse puoluejohtaja oli todennut valittujen listaa katsellessaan, että nyt tuli ongelmia.
Ja niin kävi. Ei mennyt pitkään kun eduskuntaryhmä hajosi ja syntyi uusi puolue, SKYP. Ja hiljalleen jytky hiipui. Historian hämärään häipyi niin SKYP kuin myöhemmin SMP:kin, jonka lopullinen alamäki alkoi kun poika-Vennamo vei puolueensa hallitukseen.
Populistipuolueiden suurin ongelma on aina ollut se, että ne keräävät karismaattisen johtajan sädekehän hurmaannuttaneita erikoislaatuisia ehdokkaita vaaleihin. Soini onnistui luovimaan puolueensa eteenpäin vielä Tony Halmeen tuottamien harmien yli ja sai jopa kaksi jytkyä eduskuntavaaleissa. Ja meni lopulta turmion tielle eli hallitukseen.
Harmeja alkoi kertyä taivaalle kun pakolaistulva saavutti Suomenkin. Ääriainekset huomasivat tilanteensa tulleen. Äärilaita oli tuomitsemassa kaikki muut suvakeiksi ja toistamalla päivästä päivään, että rajat on suljettava, pakolaiset sinne mistä ovat tulleet.
Muutkin myönsivät ongelman, mutta kun ongelma ei poistu sillä, että toistetaan sitä ääneen vaan kehitellään keinoja sen ratkaisemiseksi. Sehän ei taas riitä niille, joiden mielestä ongelmat voidaan poistaa hetkessä.
Näin Soinin kahden vuosikymmenen aikana rakentamasta suhteellisen vastuulliseksi kehittyneestä populistipuolueesta alkoi vähitellen muovautua rasismiin, EU:sta eroamisen autuuteen uskovien ja pakolaisten maasta poistamiseen vannovien voimien pääpuolue.
Peruspopulistien kivinen tie kiteytyi Jyväskylässä kesäkuun alussa. Johtoon nousivat henkilöt, joiden vahvuuksista ei löydy politiikassa tarvittavien intressien yhteensovittamiskyky.
Eikä mennyt montaa päivää kun persuissa kävi samoin kuin sen edeltäjissä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa on useimmiten käynyt. Näin vaikka populisteilla on parin viime vuoden aikana ollut nostetta muuallakin kuin meillä.
Kaikkein eniten ihmetyttää se, että äänestäjistä vuosikymmenestä toiseen löytyy joukko, joka hurmaantuu uskomaan, että vaikeisiin ongelmiin on olemassa helppoheikkien tarjoamia yksinkertaisia ratkaisuja ja jytkyt seuraavat toisiaan tasaisin välein.
Ps. Joskus ennenkin olen kai todennut, että kuusamolaiset on sellainen joukko, että siitä ei pääse eroon missään. Tästä taas yksi todiste. Muutama kuukausi sitten uudestaan viralliseksi kotipaikakseni muuttuneen Muuramen valtuuston puheenjohtajaksi valittiin kesäkuun alussa demareiden Arto Liikanen, jonka sukujuuret ovat tukevasti Liikasenkylässä. Ei sen puoleen, järkimies ja hommansa tähänkin saakka hyvin hoitanut.
Seppo SalminenKirjoittaja on Koillissanomien edellinen päätoimittaja, joka ennustaa, että seuraava populismin aalto yltää Suomeen joskus vuoden 2025 seutuvilla. Sykleillä kun on taipumus lyhentyä
Juttua on muokattu 16.3.2021 kello 16.16. Lisätty tieto kirjoittajasta.