Kolumni
Tilaajille

Synkkää varjoa taas hiih­to­tai­vaan ylle – Luusuan do­ping­kä­ry kääntää puukkoa hiihdon ystävän sy­dä­mes­sä

Toimittajalta

Tällä viikolla hiihtomaailmasta kuului ikäviä uutisia, kun Ari Luusuan kerrottiin kärynneen kiellettyjen aineiden käytöstä heinäkuussa 2021. Yllättäen viime vuoden syksyllä uransa päättymisestä kertoneen rovaniemeläisen Luusuan käry koskettaa hiukkasen myös koillismaalaista urheilumaailmaa. Luusua nimittäin hiihti kotimaan kisaladuilla Taivalkosken Metsä-Veikkojen riveissä kahden kauden ajan. Metsä-Veikkojen puheenjohtaja Matti Tyni kertoi tosin keskiviikkona Koillissanomille, ettei Luusua ollut kärähtäessään enää seuran urheilija. Kaksivuotinen sopimus oli umpeutunut toukokuun lopussa eikä urheilija ollut sitä enää uusinut.

Joka tapauksessa tapaus on erittäin ikävä. Kun tietää suomalaisen hiihtourheilun historian, ei yksikään uusi dopingtapaus ole lajin maineelle eduksi. Lahden vuoden 2001 tapahtumien jättämät arvet ovat vähitellen umpeutumassa. Jokainen uusi käry kuitenkin hieman kääntää puukkoa hiihtourheilun ystävän sydämessä ja repii arpia auki. Vaikka dopingkäry tuntuu ikävältä hiihtoväen ja lajia seuraavan yleisön keskuudessa, on syytä pitää mielessä, että ikävintähän tilanne on tietysti urheilijan itsensä kannalta. Vuosien työ voi valua hukkaan mahdollisten väärien valintojen takia. Luusuan tapauksessa seurauksena oli vielä neljän vuoden toimintakielto sekä 100 000 euron sakot. Sakot urheilijalle langetti pitkien matkojen Ski Classics -sarja.  Siinä on miettimistä, että mistä sellaiset sakkorahat saa kasattua. Ei käy Luusuaa kateeksi.