Lunta on yli polven. Pakkasta päälle kolmekymmentä astetta, taivas pilvetön. Ainut ääni, joka metsän keskellä kuuluu, on järvenrantatontillaan rämpivän Jyrki Peltolan kengistä lähtevä vaimea narske – joka sekin katoaa lähes kokonaan upottavaan, vitivalkoiseen hankeen.

Peltolaa hymyilyttää. Kirkkaasti paistava aurinko pistää miehen siristelemään samalla, kun hän mittailee katseellaan tulevia kivijalanpaikkoja. Tovin kuluttua hän keskittyy silmäilemään ympäröivää talvista maisemaa.

–Pääsin hyvin pian sopuun maahisten kanssa, että tähän sopii rakentaa, mies vitsailee hyväntuulisesti, mutta vakavoituu sitten.

–Tuohon tulee tupakeittiö ja tuohon sauna.