Joko luit: Hir­vi­kan­ta näyttää kään­ty­neen kasvuun

Viikon visa: Joko ko­kei­lit miten hyvin tunnet Kuu­sa­mon Erä-Vei­kot?

Toimittajalta: Läheltä piti -ti­lan­ne säi­käyt­ti

Mainos: Koillissanomat Digi talvitarjouksena 5 kk nyt vain 38,70 €! Tilaa tästä

Toi­mit­ta­jal­ta: Al­ler­giat eivät näy päälle, mutta he­rät­tä­vät tun­tei­ta – Re­hel­li­syys voi pe­las­taa hengen, kun kum­pi­kaan osa­puo­li ei turru siihen, ettei sanojen mer­ki­tyk­sel­lä ole väliä

-
Kuva: Mikko Halvari

Ruokalistassa lukee asiakkaan kohdalla sana "maidoton".

Leivän päälle kasvislevitettä ja ruokajuomaksi... maitoa. Vaihdan maidon mehuun, ja tarjotin on valmis asiakkaalle jaettavaksi.

Hoitaja ihmettelee tekoani. Maitohan oli laktoositonta.

Se oli silti maitoa.

Tällä viikolla vietetään Allergia-, iho- ja astmaliiton lanseeraamaa Tuoksutonta viikkoa. Aiheesta juttua tehdessäni (KS 19.10.2020 s. 10–11) opin paljon uutta, vaikka lukioaikaiseen kaveriporukkaani sattui kuulumaan yksi tuoksuherkkä.

Allergiat yleensä ovat haastavia, sillä ne harvoin näkyvät selkeästi päälle. Ihmisen, jonka elämää allergiat eivät kosketa, on hankalaa ymmärtää, mitä kaikkea allergikko joutuu ottamaan huomioon, tai mistä voi joutua jättäytymään pois.

Kun olin sairaalassa töissä, ihmettelin useampaan kertaan, mitä hoitajille opetetaan ravitsemuksesta – tai viestinnästä. Kerta toisensa jälkeen pelasin varman päälle ja vaihdon maidottomien potilaiden ruokajuomat veteen tai mehuun, luin eri leipäpakettien ja levitteiden kyljet kananmuna-, pähkinä- ja maitoproteiinijäämien varalta. Ja yritin tahdikkaasti kertoa ammattilaisille, että maitoallergia ja laktoosi-intoleranssi ovat kaksi eri asiaa.

Usein ruokalistan maidottomuus-merkintä johtui lääkinnällisistä syistä. Asiakkaalla saattoi olla lounaalla rautatabletti, jonka imeytymistä kalsium haittasi. Harvemmin missään kuitenkaan kerrottiin, onko kyse raudasta vai allergiasta.

Tai ehkä tieto ei vain kulkeutunut keittiöön asti. Hämmentävän usein hoitajien toiminnasta sai siksi kovin välinpitämättömän kuvan.

Itse opin tarkaksi, kun lukioaikana kaveripiiriini kuului ihmisiä, joilla oli sekä maito- että kananmuna-allergia. Kun hyvän tahdon eleenä jakoon laitettu karkkipussi voi aiheuttaa anafylaktisen shokin, tietoisuus allergiasta tulee lähelle. Vaikka loppuviimein vastuu on allergikolla itsellään, syödä tai olla syömättä, ei ole pahasta, jos ympärillä olevat ihmiset huomioivat asian myös.

Jatkuva varpaillaan olo, varmistelu ja epäily on väsyttävää.

Ymmärrän myös ei-allergikkojen turhautumisen. Jos ei pidä sienistä, on reilumpaa sanoa suoraan, ettei pidä niistä kuin syyttää allergiaa. Sama gluteiinin kanssa. On reilua tarkentaa, jos gluteiiniton ruokavalio johtuu ärtyneen suolen oireyhtymästä, yleisen hyvinvoinnin tavoittelusta tai mistä tahansa muusta kuin keliakiasta.

Läpinäkyvyys vähentää ruoan tarjoajien stressiä ja toisaalta parantaa luottoa siihen, että ihmiset eivät ole tahallaan hankalia, vaan tarkoittavat, mitä sanovat.

Voin kuvitella, miten turhauttavaa on huolehtia ja varmistaa, että valmistettu annos on puhdas eikä sisällä esimerkiksi gluteenia, ja hetken päästä nähdä asiakas yhteisessä leipäpöydässä käyttämässä veistä, jolla muut ovat voidelleet vehnäleipänsä.

Rehellisyys voi pelastaa jonkun hengen, kun kumpikaan osapuoli ei turru siihen, ettei sanojen merkityksellä ole väliä.

Huomioidaan siis toisemme, puolin ja toisin.