Toimittaja Jani Halme kirjoittaa Ylen kolumnissaan, että juuri nyt on pieni ja paikallinen muodikkaampaa kuin koskaan.
”Vain ihan vähän aikaa sitten kaikki kiinnostava tuli jostain muualta ja sen piti olla suurta. Mitä ylikansallisempaa, sen parempaa. Vain massiivisten ketjujen hampurilaiset maistuivat ja juomien piti olla niitä urheilun suurkisoissa mainostavia mahtimerkkejä. Nyt tuuli on kääntymässä. Jokaisella voimalla on vastavoimansa ja suurella voimalla on suuri vastavoima. Globalisaation vastavoima on paikallisuus. Me olemme nyt matkalla kohti paikallissankareiden aikakautta”, hän kirjoittaa.
Olen täydellisesti samaa mieltä Halmeen kanssa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset, joilla on varaa matkustaa ulkomaille, haalivat sieltä vielä tuliaisiksi tai omaan käyttöönsä tavaroita, jotka saisi oman kylän kauppiaalta. Ehkä vähän kalliimmalla – joo. Mutta entäs sitten, kun se halvalla ostettu kamera menee epäkuntoon? Tutulta kauppiaalta ostetun esineen voi aina viedä korjattavaksi ja usein se menee vielä takuuseen.
Entäs sitten nämä ulkomaiset nettikaupat? Ostamme vaatteita, jotka eivät sovi päälle. Palautusoikeus on, mutta mitä palautetuille tavaroille tapahtuu. Kuuleman mukaan menevät roskiin. Ympäristöystävällistä toimintaa? Arveluttavaa, sanon minä.
Kuusamon keskustassa sulkee tänä syksynä useampikin liike ovensa. Syitä on monia henkilökohtaisista syistä koronaan. Surullista. Ymmärrän kyllä hyvin yrittäjän tuskan, jos liikkeen ovet eivät käy eikä tavara mene kaupaksi. Riskit ovat suuret ja henkinen kuorma usein kestämätön. Olisiko meidän kuusamolaisten syytä katsoa peiliin? Olisimmeko voineet käyttää paikallisia palveluja useammin kansainvälisten jättitoimijoiden sijasta?
Koillismaahan markkinoi itseään nimenomaan paikallisuudella. On paikallista ruokaa, paikallisia palveluja ja meidän omaleimainen luontomme, joka nytkin vetää ruskamatkailijoita runsain joukoin nauttimaan syksyn väreistä. Olemmeko me itse unohtaneet omat palvelumme?
Nyt kun koronan myötä meille on iskostettu termi uusi normaali, ovat monet asiat kääntyneet päälaelleen. Kun vuosikymmeniä Suomessa on kaupunkien ja maaseudun välille kaivettu syvää juopaa kaikin keinoin, niin nyt muun muassa ennen mahdottomalta tuntunut etätyö onkin aivan hyväksyttävää, jopa suositeltavaa. Viime aikoina kaiken maailman kaupunkitutkijat ovat näkyneet vähemmän medioissa ja suomalaista maaseutua on ryhdytty kehumaan ihan kelvolliseksi asuinympäristöksi, jossa on turvallista kasvattaa lapsiaan.
Omassa tuttavapiirissänikin on monta perusstadilaista, jotka eivät ole aikaisemmin juurikaan vilkuilleet Kehä kolmosen ulkopuolelle. Nyt sisäinen rauha on kuitenkin löytynyt mökkipaikkakunnalta, jossa on ollut aikaa tutustua naapureihin ja paikallisiin palveluihin sekä kuuluisaan maaseudun rauhaan.