Vasemman korvan suunnassa ilmalämpöpumppu tuhisee. Oikealla puolella herätyskello naksuttaa sekunnin välein, niin kuin Kaksoisvirranmaan käräjäkivillä muinoin päätettiin. Epäsäännöllisempi ääni johtuu näiden kirjainten aikaansaamisesta.
Lisäksi voisi mainita, ja mainitsenkin, pienen kihinän, joka kuuluu korvien välistä. Se on sitä elämää.
Ikkunan läpi näen, miten tuuli huojuttaa puiden oksia ja kukkapenkissä törröttäviä kasvin näköisiä rankoja. Ne ovat kiinni, toisin kuin pilvet, jotka liikkuvat vain yhteen suuntaan. Taivaan alaosa on tai näyttää olevan tummemman harmaa kuin yläosa.
Ajatus lähestyy kuormalavalle lokakuussa latomaani kuutiomaista halkopinoa. Kaadoin männyn, joka oli kuivunut. Kun olin edellisen kerran puuta katsonut, se oli ollut elävä. Halot ovat rakennekuivia, mutta ne saavat vielä kevätahavassa tuulettua ennen kuin ne pääsevät ja mahtuvat liiteriin.
Maanantaina huomasin, että tuuli oli heittänyt halkojen päälle laittamani muovin nurmikolle koivun ja juhannusruusun väliin. Vesituiskussa kävin nostamassa peiton takaisin ja rojauttamassa vapaan kuormalavan sen painoksi. Vain hirmumyrsky voisi enää estää halkojen pysymisen sateensuojassa. No estäisi se monta muutakin asiaa.
Sitä jaksaa lähteä kahlaamaan talven läpi kevättä kohti reippain mielin, kun lehtiroskat on lakaistuna ja liiteri täytettynä. On tehty ihon ulkopuolella asioita, jotka on tapana tehdä tähän aikaan. Sama se on siellä kolmannessa kerroksessakin edessä, mutta mittarit voivat olla toisenlaiset.
Taivaan alaosan tumma vyöhyke yltää jo korkeammalle. Vai yltääkö? Mitä tummuus on? Montako metriä pilvet etenevät sekunnissa?
Muutos aiheuttaa monituisia ajatuksia. Niin kauan kuin maan värit näkyvät, tuntuu ikävältä ajatella, että väreistä täytyy luopua. Ensilumen satamisen tai aamulla valkean maan näkeminen on sitten kuitenkin juhlallista.
Moni kokee iän lisääntyessä aiempaa vaikeammaksi sopeutua uuteen, muuttuneeseen. Onko silloin muuttunut myös muutos vaiko ainoastaan sen kokija?
Menneisyys on takana ja tulevaisuus on edessä. Niin ajattelemme ja sanomme. Minkä mittainen on niiden väliin sijoittuva nykyhetki, joka on kuitenkin koko ajan?
Totuus löytyy sateenkaaren päähän tehdyssä heinäsuovasta välkkyvän neulan kärjestä. Tonttu siellä on parsimassa maailmankaikkeusomenan madonreikää umpeen.
Moni on valvonut ja ajatellut, että miten meitin käy, kun jumalatkin lähtivät lomalle. Päiden tärähtämiset johtavat tekoihin, jotka riepottelevat ihmisyhteisöjä. Tuli, muovi ja virus leviää, koska ihminen haluaa.
Ennen tähän aikaan jää kesti ajaa autolla. Nyt mennään soutamalla.
Taivaan tumma vyöhyke peittää koko ikkunan. Onko se hämärää?
Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Pienet asiat mahtuvat pieneen päähän paremmin kuin suuret.