Toi­mit­ta­jal­ta: Posio ur­heil­tiin Suomen kar­tal­le – Iki­muis­toi­nen ju­na­mat­ka Hel­sin­kiin

-
Kuva: Mikko Halvari

Posion Pyrinnön toiminnanjohtajana ja urheilijoiden valmentajana aikoinaan toimineesta Jouko ”Jokkeri” Elevaarasta on laaja artikkeli tässä lehdessä urheilusivuilla.

Elevaara tekee edelleenkin yrittäjänä pitkiä päiviä. Hän pyörittää Kauhajoella Aronkeidas -nimistä hotelli-ravintola tanssipaikkaa. Nyt korona-aikana toiminta on tosin pysähdyksissä.

Jouko Elevaara oli Posion vuosinaan karismaattinen, urheilufanaatikoksikin mielletty innokas ja voimakastahtoinen tyyppi.


Elevaara teki niin kuin saarnasi. Hän oli itsekin monipuolinen ja lahjakas yleisurheilija. Aika ei kuitenkaan Posion vuosina riittänyt omaan valmentautumiseen. Elevaaran lahjakkuudesta jotain kertoo sekin, että hänen nimissä on yhä Lapin piirin pituushyppyennätys 731.

Posio todellakin urheiltiin Suomen kartalle. Läpimurtovuosi oli 1969, jolloin Pyrintö rankattiin yleisurheilussa maan parhaaksi ikäkausiseuraksi. Kalevan malja- eli SM-kisamenestyspisteillä laskettuna Pyrintö oli parhaimmillaan maan viidenneksi paras yleisurheiluseura vuonna 1973. Seuraluokittelun pisteissä sijoitus oli parhaimmillaan kuudes vuosina 1971 ja 1973. Alettiin puhua Posion Ihmeestä.

Uskallan väittää, että vaikkei kaikista Elevaaran valmennettavista tullutkaan maailmanluokan urheilijoita, eikä edes Suomen huipulle nousseita urheilijoita, niin vahvan itsetunnon ja periksiantamattomuuden Elevaara sai istutettua melko monen nuoren sisään.

Hienoja muistoja on myös itselläni ollessani Jouko Elevaaran valmennettavana. Enpä näin jälkikäteen olisi voinut kuvitellakaan pääseväni pienestä maaseutupitäjästä Posiolta jo juniorina kilpailumatkalle kisaamaan ikäisteni maan parhaimpien pikajuoksijoiden kanssa Helsingin olympiastadionille. Osallistumisoikeus oli Suomen tilaston kesän 15 parhaalla kussakin lajissa.

Meitä lähti Posiolta, minä, veljeni sekä Pirjo Pätsi ja Rauno Ahvensalmi Helsingin olympiastadionilla järjestettyyn yleisurheilun ikäkausiurheilijoiden valtakunnalliseen huipentumaan. Rovaniemen rautatieasemalla tervehdimme samoihin kisoihin matkalla olleita urheilijoita Kemijärveltä ja Rovaniemeltä. Se oli hieno, ja ikimuistoinen junamatka Helsinkiin.

Elevaaran luovuudesta ja ongelman nopeasta ratkaisukyvystä kertoo esimerkiksi se, että kun Rauno Ahvensalmen kanssa olimme valmistautumassa matkaan, huomasimme, että meidän ainoiden, hiilimurskaradalle tarkoitettujen yhden piikkikoon piikkareiden piikit olivat liian pitkät olympiastadionin tartanille. Vaihtopiikkipiikkareitakaan ei ehditty siihen hätään enää hankkia. Menimme Elevaaran juttusille, ja hän pyysi tuomaan piikkarit Pyrinnön urheilutalolle ja hakemaan ne sieltä seuraavana päivänä.

Elevaara keksi käyttää piikkarit Esson huoltoasemalla penkkihiomakoneessa, ja lyhensi piikkareiden piikit sopiviksi juosta myös tartanilla.

Iloitsimme reissulta Rauno Ahvensalmen 3-ottelusta tuomaa hopeamitalia.