Tammikuisena päivänä sain viimein tilaisuuden käydä Tyräjärvellä Taivalkoskella.
Näin vuosiympyrän pohjan likellä aamu on monella töihin lähtiessä vielä aivan pimeä. Minulla se oli sentään jo hämärä.
Vaan kyllä meinasi jo katumusta lykätä, kun siinä vähässä valossa lunta rupesi tulemaan kuin Esterin tykistä. Tie oli kuitenkin onneksi vasta aurattu. Loppumatkalla sade laantui.
Esa ja Kauno olivat Pökkelörannassa valmiina kymmeneltä niin kuin oli sovittu.