Kertokaa meille, miten teistä tuli te, pyytää Saara Sippola tiistaina 16.10. Koillissanomissa julkaistussa kolumnissaan. Sippola miettii, mihin koulutukseen hakisi ja pyytää työelämän veteraaneja kertomaan omista valinnoistaan.
Kysyin Koillissanomien porukasta muutamalta heidän työurastaan ja vinkit ammatinvalintaa pohtivalle nuorelle.
Risto Pikkupeura on toimitussihteeri, josta piti alunperin tulla psykologi. Kun yliopiston ovet eivät auenneet ensimmäisellä yrityksellä, Risto lähti opiskelemaan nuoriso- ja kulttuurisihteeriksi.
Opintojensa aikana hän alkoi tehdä lehtijuttuja ja valmistumisen jälkeen Ristoa pyydettiin töihin Koillis-Suomi lehteen ja sieltä Koillissanomiin. Hän on ollut Posion ja Taivalkosken aluetoimittajana, välillä tuuraamassa Iijokiseudun päätoimittajan paikalla ja opiskellut työn ohessa yliopistossa mm. valtiotiedettä ja yhteiskuntatieteitä.
Risto haluaisi rohkaista nuorta olemaan aktiivinen, keräämään tietoa, hankkimaan kielitaitoa ja katsomaan mahdollisuudet myös ulkomailta.
Riina Puurunen lähti ylioppilaaksi valmistuttuaan Inarin opistoon sanomalehtityön oppiin, mutta päätyi paikallisradion kultakaudella opiskelemaan radiotyötä. Hän teki harjoittelut lehdessä ja oli vuoden töissä radiossa. Sitten hän vaihtoi alaa näyttelysihteeriksi.
1990-luvun alussa Riina tuli tekemään Koillissanomiin kahden viikon sijaisuuden, joka on venynyt jo yli kahteenkymmeneen vuoteen. Työuraan on kuulunut myös työttömyysjaksoja ja opiskeluja, mm. käsikirjoittamisesta.
Riinan vinkki on, että pidä työidentiteetti ja oma identiteetti terveellä tavalla erillään ja luota siihen, että ihminen on hyvä työssään, kun hän voi hyvin.
Merja Kähkönen-Määttä tuli Koillissanomiin kesätöihin tienaamaan keskikoulun jälkeen ennen kuin lähtisi opiskelemaan taidekouluun, mutta jäikin töihin. Ensin hän oli käsinlatojana, sitten taittoi lehteä leikkaamalla ja liimamalla liuskoja, kehitti valokuvia pimiössä, myi ilmoituksia, hoiti asiakaspalvelua ja nyt valmistaa ilmoituksia ja tekee grafiikoita. Kaiken hän on oppinut työssä.
Merja kannustaa löytämään sen, mikä kiinnostaa ja sen jälkeen lähtemään rohkeasti tutusta. Kaikesta opiskelusta on hyötyä, vaikka se ei olisikaan sitä, mitä tulee työkseen tekemään.
Minä halusin kirjallisuudentutkijaksi, en päässyt yliopistoon ja otin vastaan opiskelupaikan medianomiksi. Ennen viimeistä opiskeluvuotta menin oman alan harjoitteluun ja tajusin täysin päinvastaisten ajatusten jälkeen, että uutistyö on se minun juttuni. Valmistuin ja tein työpätkän siellä ja toisen täällä. Koillissanomiin tulin kuusi vuotta sitten ja sen jälkeen olen tehnyt toimittajan, toimitussihteerin ja nyt toimituspäällikön hommia.
Minun neuvoni olisi, että älä jää miettimään loputtomiin. Voit olla todella hyvä monessa, joten valitse vain joku sinua kiinnostava ala ja opiskele tarvittaessa myöhemmin lisää. Sitä yhtä ainoaa oikeaa ammattia ei ole olemassakaan, joten sen löytämistä tai opiskelemaan pääsemistä ei kannata jäädä odottelemaan.
Mukavia opiskeluvuosia ja tsemppiä työelämään!