Tommi Kin­nu­sel­ta ja Minna Ry­ti­sa­lol­ta tulossa uudet kirjat – Muusaa on turha jäädä odot­te­le­maan, kir­joi­tet­ta­va on milloin vain aikaa sattuu löy­ty­mään

Lapsiperheen arki, taloremontti ja työt ovat pitäneet Tommi Kinnusen kiireisenä. –¿Sitä on kirjoitettava milloin vain aikaa sattuu löytymään.
Lapsiperheen arki, taloremontti ja työt ovat pitäneet Tommi Kinnusen kiireisenä. –¿Sitä on kirjoitettava milloin vain aikaa sattuu löytymään.
Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Kirjailijan arkea on, että suurta inspiraation hetkeä ei kannata jäädä odottelemaan. On kirjoitettava aina, kun aikaa on. Kolmatta romaaniaan viimeistelevä Tommi Kinnunen kertoo, että uusimman kirjan kijoitusprosessi on ollut äärimmäisen hajanainen.

– Tavallinen arki, 4-vuotias vauhdikas ipana, 150 vuotta vanhan talon remontti ja päälle vielä Turun kirjamessujen ohjelmapäällikön pesti ovat pitäneet aika lailla työn touhussa. Sitä on oppinut, että mitään muusaa tai inspiraatiota on turha jäädä odottelemaan. On kirjoitettava milloin vain aikaa sattuu löytymään, yläkoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina työskentelevä kirjailija kertoo.

Tuleva vuosi on kuusamolaiskirjailijoiden ja kirjan ystävien juhlaa. Kinnusen lisäksi myös Minna Rytisalo on tehnyt tahollaan kustannussopimuksen ja uusia romaaneja on lupa odottaa tulevan vuoden sisällä.

Turussa asuvan, Kuusamosta lähtöisin olevan Kinnusen kolmas romaani ilmestyy elokuussa. Pintti -nimeä kantavan kirjan tarina sijoittuu lasitehtaalle 1940–1950-lukujen taitteeseen.

Romaani ei ole jatkoa Löytövaaran suvun tarinalle eikä liity Kinnusen aikaisempiin teoksiin Neljäntienristeys ja Lopotti.

– Pintti on ihan oma tarinansa, jota olen työstänyt jo jonkin aikaa. Minulla on anoppila Nuutajärvellä, kylässä jossa on Suomen vanhin lasitehdas ja idea kirjaan kumpuaa sieltä, Kinnunen kertoo.

Nuutajärvi toimii kirjan miljöön inspiraationa.

– Kirja sijoittuu sen kaltaiseen ympäristöön, mutta ei kuitenkaan ole yksi yhteen Nuutajärven ja sen historian kanssa. Sen verran paljon olen käyttänyt taiteellista vapautta.

Kirjan aikaperspektiivi on erilainen aiempiin verrattuna.

– Yritin tehdä nyt erilaista. Aiemmissa kirjoissani on hyvin pitkiä aikakausia ja esimerkiksi Neljäntienristeyksessä tapahtumien aikajana on 101 vuotta. Pyrkimyksenäni oli tehdä yhden päivän romaani, mutta siinä en aivan onnistunut – tuli kolmen päivän romaani, Kinnunen naurahtaa.

Ensimmäiset kirjan tarinat ovat syntyneet jo aikaa sitten. Kunnolla kirjoittamiseen kiinni Kinnunen pääsi viime kesänä.

– WSOY:n kirjallisuussäätiöllä on kirjailijaresidenssi Edinburghissa. Olin siellä heinäkuun ja silloin tuli kirjoitettua pidempi pätkä.

Kirjan ilmestyminen lähestyy ja oman talon remonttikin on viimeisiä sähkötöitä vaille valmis. Voiton puolella ollaan siis niin talon kuin uunituoreen romaaninkin puolesta. Sen kummempia paineita kirjan menestymisen suhteen ei Kinnusella ole.

– Se miten kirja menestyy, sille en itse mahda mitään sen jälkeen, kun kirjan päästän käsistäni eteenpäin. Sitten on kustantajan ja markkinaihmisten vuoro tehdä omat juttunsa. Teen ja kirjoitan niin hyvin kuin osaan. Kuinka pitkälle se kantaa, se nähdään sitten.

”Pyrkimyksenäni oli tehdä yhden päivän romaani, mutta siinä en aivan onnistunut – tuli kolmen päivän romaani.