Mainos: Sieltä, missä tunnet elä­vä­si. Tutustu Koil­lis­sa­no­mat Digiin 1 kk 1 €. Tilaa tästä.

Torvien tö­räyt­te­ly kaikaa yhä – jot­se­net viih­ty­vät vielä mar­ras­kuun vii­mei­sis­sä su­la­ve­sis­sä

Laulujoutsenet käyttävät suurimman osan ajastaan ruokailuun. Kilo vesikasveja ja muutamia vesihyönteisiä mausteeksi. Harmaiden poikasten puuttuminen kertoo lintujen olevan vielä pesimättömiä kihlapareja. Kuva on Vihtasalmesta.
Laulujoutsenet käyttävät suurimman osan ajastaan ruokailuun. Kilo vesikasveja ja muutamia vesihyönteisiä mausteeksi. Harmaiden poikasten puuttuminen kertoo lintujen olevan vielä pesimättömiä kihlapareja. Kuva on Vihtasalmesta.
Kuva: Jyrki Mäkelä

Viimeisimmät laulujoutsenet viivyttelevät yhä marraskuun viimeisissä sulissa. Joutsenet eivät ole kylmänarkoja, riittää kun löytyy vielä avovettä, jossa ruokailla. Pakkasen koittaessa linnut pitävät viimeisimpiä sulia auki uintiliikkeillään.

Kuusamojärven lahdilta kaikaa vielä yli kahdensadan joutsen laulu, Lämsänkylän Matalajärveltäkin yli satapäisen kansallislinnun komeat hopeatorvet. Vielä pari viikkoa sitten joutsenia laskettiin Kuusamon Vuotungista, Nissinjärveltä ja Kuusamojärveltä yhteensä lähes kaksituhatta kansallislintua.

Joutsenten laulu saattaa kuulua kilometrien päähän, se on yksi lintujen kantavimmista äänistä. Pitkä kaula ja henkitorvi, suuret keuhkot ja ilmapussit, sekä haarainen äänielin antavat äänelle hyvän kaikupohjan. Joutsenten vaihteleviin ääniin kuuluu monenlaista pulinaa, rupattelua ja töräyttelyä. Pesällä joutsenet ovat melko hiljaisia, mutta kokoontuessaan muutonaikaisiin ruokailuparviin, lentäessä, laskeutuessa, tai kohdatessa parinsa tai kilpailijan, pitkästä kaulasta ja keuhkoista kajahtaa pitkiä, kauaskantavia törähdysten sarjoja.

Siipien räpyttely, kaulan nyökyttely ja räpyläuinti säestävät trumpettien ääntä. Joutsenten ääntelyllä on monenlaisia merkityksiä. Äänet kertovat sukupuolesta, kunnosta, iästä ja jopa alkuperästä. Äänet ovat osa lintujen viestintää. Niillä varoitetaan vaarasta, pidetään yhteyttä lajikumppaneihin ja perheeseen, sekä kerrotaan tarpeista ja tunteista. Parvissa elävillä linnulla, kuten joutsenilla, on varsin monipuolinen äänivalikoima viestintää varten, minkä huomaa kun seuraa joutsenparvea lähempää.

Joutsenet olivat muiden vesilintujen tapaan aikoinaan tärkeä ruuanlähde suomalaisille. Koloissa pesiviä lintuja, kuten telkkiä ja koskeloita myös munitettiin. Tehtiin uuttuja ja paranneltiin koloja, joista kerättiin munia syötäviksi ennen niiden haudontaa. Keväällä saapuvat, hyväkuntoiset ja rasvaiset linnut pelastivat pohjoisen perukoilla asuvat ihmiset joskus jopa nälkäkuoleman partaalta.

Joutsen oli yksi halutuimmista, sillä siitä saatiin lihaa noin viisi kiloa. Mitään ei heitetty hukkaan. Siivistä tehtiin luutia, kuten tehtiin myös kanalinnun siivistä lapsuudenkodissani. Nahasta tehtiin reppuja ja turkiksia, pitkästä henkitorvesta sai metsästystorven tai helistimen, sääriluista tehtiin imupillejä.

Aikuisia joutsenia pyydettiin käsin tai haavilla keskikesällä, jolloin aikuiset linnut olivat reilun kuukauden lentokyvyttömiä sulkasadon vuoksi. Joutsenten poikasia otettiin kiinni myös kasvatettavaksi ja lihotettavaksi. Munilla joko herkuteltiin itse, tai ne myytiin hyvään hintaan ulkomaalaisille munankeräilijöille.

Valkoinen, suuri ja lennossa kömpelö lintu pystyi puolustautumaan metsästäjää kohtaan varsin huonosti. Suhtautuminen joutsenen metsästykseen vaihteli ennen sotia Suomessa alueittain. Maan itäosissa lintua pidettiin pyhänä lintuna ja Keski-Suomessakin joutsenen tappamista ja syömistä pidettiin ”valkopuhtaan enkelin” verrattavana tappamisena.

Sotien jälkeisenä pula-aikana metsästys yleistyi ja laajeni koko Suomeen, vaikka laji rauhoitettiin jo vuonna 1934. Lopulta vain kaikkein kaukaisimmilla erämailla pesivä pieni kanta säilyi Lapissa ja Kuusamossa.

Lintutieteilijä Einari Merikallio arvioi vuonna 1949 Suomen laulujoutsenen pesimäkannaksi enää 15 paria. Ruotsissa laji oli samaan tapaan sukupuuton partaalla.

Joutsenen pelastukseksi koitui valistus. Merikallion lisäksi mainitaan useimmiten eläinlääkäri-kirjailija Yrjö Kokon kirjat ja kirjoitukset, jotka saivat suomalaiset heräämään lajin suojeluun. Kuitenkin vielä 1950-luvun lopulla Reino Kalliola kirjoittaa olevansa huolissaan jatkuvasta vainosta.

Vuonna 1975 lajin kannaksi arvioitiin noin 150 - 200 pesivää paria. Sen jälkeen alkoi joutsenen todellinen voittokulku. Joutsen palasi entisille pesimäalueille ja kanta on jatkanut kasvuaan koko 2000 -luvun. Nykyisin joutsen pesii koko maassa, kannan painottuessa sisämaan vesistöalueille ja Etelä-Suomen runsasravinteisille järville.

Vuonna 2014 joutsenten pesimäkannaksi arvioitiin 10 000 paria, näiden lisäksi Suomessa levähtää ja ruokailee vielä moninkertainen määrä pesimättömiä, tai Suomen kautta muuttavia joutsenia. Kannan uskotaan kasvavan edelleen, mutta kasvuvauhti on jo hidastunut. Joutsen pesii ensi kerran vasta 4-vuotiaana ja on pariuskollinen.

Joutsenten runsastuessa ja metsähanhien samaan aikaan vähentyessä, on esiintynyt epäilyjä joutsenten olevan syynä hanhikatoon. Metsähanhien pesimäkanta on Suomessa enää noin 2 000 paria. Tieteellistä näyttöä joutsenten hanhille aiheuttamasta haitasta ei ole.

Joutsen puolustaa aggressivisesti reviiriään kesällä muita joutsenia vastaan, joskus urosjoutsen voi jopa tappaa tunkeilijajoutsenen. Metsähanhi pesii nimensä mukaan lähinnä suon reunakankaalle, joutsen rimmikolle tai lammen rantaan.

Poikueaikaan ruokailevat joutsen - ja hanhipoikueet voivat epäilemättä kohdata. Silloinkin joutsen on kuitenkin aggressiivisin oman lajin edustajia kohtaan. Keväällä ja syksyllä joutsenet ja hanhet ruokailevat sopuisasti samoilla peltoaukeilla.

Metsähanhikatoon lienee suurimpana syynä soiden ojitus koko Suomessa ja lajin peltometsästys Länsi - Suomessa, sekä mahdolliset muut syyt talvehtimis- ja muuttoalueilla. Hanhikadon syyt tulisi selvittää.

Vuonna 1975 joutsenkannaksi laskettiin 150-200 paria, vuonna 2014 kannaksi arvioitiin 10.000 paria

Laulujoutsen

lat. Cygnus Cycnua, kreikan sanasta kýknos = joutsen

viroksi Laululuik

saameksi Njukca

ruotsiksi Sångsvan

englanniksi Whooper Swan

saksaksi Singsscwan

rauhoitettiin vuonna 1934.

v. 1949 joutsen kannaksi arviotiin enää 15 paria.

vuonna 2014 koko Suomen pesimäkanta 10 000, Kuusamossa noin 200 paria

Suomen kansallislintu