Kolmekymmentä vuotta on omassa huushollissa otettu digiloikkia. Saman ajan on tullut seurattua mitä tieto- ja viestintäteknologian käyttöönotossa on tapahtunut Kuusamon kaupungissa.
Kuka muistaa vielä Koillis-Telmon? Kuusamon kunta oli edelläkävijä tietotekniikan käyttäjänä ollessaan mukana yleisessä tietoverkossa Telmossa. Tietoverkko nähtiin isona mahdollisuutena pitkien etäisyyksien pitäjässä. Silloin olimme kiinni tietoverkossa kiinteään puhelinverkkoon liitettyjen modeemien kautta. Kuusamossa oli käytössä modeemeja enemmän kuin suomalaisilla keskimäärin.
Syksyllä 1990 käynnistettiin Koillis-Telmo -kokeilu, jossa meitä kokeilijoita oli yli 300 henkeä. Oli huikea harppaus, että omasta makuuhuoneesta saattoi asioida joidenkin virkamiesten kanssa, varata kirjoja kirjastosta tai hoitaa pankkiasioita.
Koillis-Telmon aikana unelmoin siitä, että verkkoa voisi käyttää myös opiskelussa. Ei verkkoa opiskeluun käytetty, ei edes suorittaessamme tietojenkäsittelyopin opintokokonaisuutta Oulun yliopistoon vuonna 1992. Eikä vielä vuonna 1994, jolloin yritin taivutella tentaattoria, että olisi voinut tehdä tentin kotoa, jotta olisin säästynyt 440 kilometrin ajomatkalta tentin vuoksi.
Koillis-Telmon kokeiluun osallistuvana sain käyttöön myös ensimmäisen sähköpostini. Tiesin Kuusamosta varsin vähän osoitteita. Saatoin kirjoittaa sähköpostia muutamille kuusamolaistutuille kuten Pekka Kantolalle, Jouni Viinikalle ja Tauno Korpelalle. Se oli aikaa, jolloin oli parasta soittaa, että huomaathan, että olen lähestynyt sinua sähköpostilla.
Jossakin vaiheessa Kuusamon kunta otti käyttöön oman osoitteen ”kuusamo.fi”. Ei ollut itsestään selvää, että sain sen käyttööni. Kunnan johtoryhmä oli ajatellut, että se tulee vain heidän ja muutamien avainhenkilöiden käyttöön. Kun nyt kaupungille tulee uusi työntekijä, niin ensimmäisenä tehtävänä esimies tilaa hänelle tunnukset eri järjestelmiin.
Eräs innovaatio oli Tietotupa. Muistelen, että olisin ollut jopa 100 markan vuosimaksua maksava asiakas. Tietotuvalla kävi paljon nuoria, enimmäkseen poikia, jotka pelasivat yksinkertaisia tietokonepelejä.
Olihan siellä toki myös muutamia tyttöjä, jotka tekivät tekstinkäsittelyä tai käyttivät piirrosohjelmia. Minä asioin siellä siksi, että koneet olivat kotikonetta tehokkaampia ja tuvassa oli hyvä tulostin.
Kuusamon kaupungissa on tehty kevään ajan uutta kaupunkistrategiaa. Digikehityksen tulee edelleen jatkua tavoitteellisesti. Yhdeksi strategiseksi tavoitteeksi pitää ottaa ”digikolmiloikka”. Strategiassa on varmistettava, että meillä on kunnossa digiosaaminen, tietoliikenneyhteydet ja kaupungin palvelujen digialustat.
Jatkuvaa parranpärinää on Kuusamon tietoliikenneyhteyksistä. Väitetään, että olisimme yhteyksien takapajula, kun laajan ja harvaan asutun pitäjän jokaiseen tölliin ei mene valokuitua. Kun valokuitua on hankkeen kautta tarjottu hankittavaksi hankealueella, se ei ole laajassa mitassa kiinnostanut. Miksipä se kiinnostaisi, jos internetin käyttäjä on tyytyväinen mobiiliyhteydellä työskentelyyn.
On selvää, että molempia yhteyksiä tarvitaan. Kuusamon on panostettava malliin, jossa kehitetään langattomia yhteyksiä, mutta samaan aikaan laajennetaan järkevässä mitassa valokuituverkkoa.
Lokakuussa taitaa olla kaupunkistrategian valmistumisen yhteydessä juhlaseminaarin paikka. Koillis-Telmon aloituksesta tulee kolmekymmentä vuotta.