Uusimmassa lehdistönvapautta mittaavassa indeksissä Suomi on listan kärjessä, toisena. Edellä on Norja, perässä Tanska ja Ruotsi. Indeksissä arvioidaan lehdistönvapauden tilaa 180 eri maassa.
Vaikka Suomi sijoittuu listan kärkeen, eletään haastavia aikoja. Somessa riehuvat vihapuhe, maalittaminen ja valeuutiset muokkaavat mielipiteitä, lietsovat pelkoa ja kasvattavat itsesensuuria. Se vahingoittaa journalismia.
Juttukeikalla haastateltava sanoo puolikkaan lauseen, vetää sen takaisin ja muotoilee asian uusiksi. Kunnan virkamies kieltäytyy kommentoimasta, rajavartija tai poliisi ei halua kasvojaan kuvattavan. Toimittaja punnitsee sanojaan tarkkaan, miettii miten ja mitä uskaltaa kirjoittaa.
Taustalla on pelko. Ei itsensä nolaamisesta vaan muiden reaktiosta, jopa maalittamisesta. Tunne on inhimillinen – ja yleistyy pelottavan nopeasti.
Tänään vietetään kansainvälistä sananvapauden päivää. Sananvapauteen kuuluu yleisön oikeus saada luotettavaa tietoa. Tietoa, jota median on vaikea tuottaa ja jakaa, jos sananvapautta ei suojella ja puolusteta.
Suomen Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola sanoo Toimittajat ilman rajoja -järjestön tiedotteessa, että tutkivaa ja kriittistä journalismia saatetaan pitää yhteiskunnallisesti ongelmallisena tai epätoivottuna. Media rooli on kuitenkin osoittaa epäkohtia myös silloin, kun se on kiusallista sekä tuoda esiin vallan vääristymiä kansalaisten ja viranomaisten tilannekuvan parantamiseksi.
Kukapa haluaisi, että omasta epäonnistumisesta kerrotaan koko maailmalle? Varsinkaan, jos kyseessä on muu kuin inhimillinen erehdys.
Media luo ajankohtaista tilannekuvaa maailman, maiden ja kaupunkien tasolla. Se onnistuu vain, jos journalismi on luotettavaa. Se puolestaan onnistuu vain, jos journalismille annetaan mahdollisuus toimia roolinsa puitteissa.
Kun paikallislehden juttukeikoilla tulee vastaan kiertelyä ja kaartelua, kehotuksia kirjoittaa asiasta vain hyvässä valossa tai suoria kieltäytymisiä haastatteluista, on helppo ajatella, että haastateltava ei vain tiedä median roolin tarkoitusta. Kun asian sijoittaa isompaan mittakaavaan, mielikuva muuttuu vakavammaksi.
P.S. 180:sta maasta Kiina on vuoden 2020 lehdistönvapausindeksin sijalla 177.
Kun Norja palkitsi kiinalaisen toisinajattelijan Liu Xiaobon Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 2010, Kiinan hallitus varoitti palkinnon myöntämisen vahingoittavan valtioiden välisiä suhteita. Ylen mukaan (YLE 8.10.2010) Kiina pyrki myös estämään tiedon leviämisen Liun palkitsemisesta maan sisällä katkaisemalla ulkomaisten televisiokanavien lähetykset Nobel-uutisoinnin ajaksi. Lisäksi internethaut hakusanoilla Nobel ja Liu Xiaobo estettiin.
Kiina on edelleen kasvava talousmahti, jonne maat, Suomi mukaan lukien, sijoittavat rahaa taskut iloisesti kilisten. Mitä se meistä kertoo?