Vuoteen mahtuu 1000 laskua - Nuori alp­pi­nis­ti treenaa ja käy samalla lu­kio­ta: ”Se vaatii enemmän it­se­ku­ria”

17-vuotias Jesper Mansner opiskelee Rukan alppikoulussa.
17-vuotias Jesper Mansner opiskelee Rukan alppikoulussa.
Kuva: Jesper Mansnerin kotialbumi

Mitä hiton järkeä näitä suksia on taas huoltaa huomista varten? Se on ajatus, joka Jesper Mansnerilla hiipii mieleen huonoina päivinä.

– Silloin auttaa aika paljon se, että priorisoi asioita. Tekee ne kaikista tärkeimmät asiat, ei vaikka Ruotsin ekstratehtäviä, sillä ilman niitäkin pärjää. Ne voi tehdä sitten, kun on ylimääräistä aikaa, Jesper Mansner kertoo.

Näitä huonoja päiviä osuu Jesper Mansnerin kohdalle harvoin. Jo Mansnerin käytöksestä näkee, että hän hoitaa koulunsa niin, ettei vanhempien tarvitse olla huolissaan. Vanhemmat eivät ole katsomassa koulunkäynnin sujumisen perään, sillä 17-vuotias Mansner asuu Kuusamossa ja vanhemmat ja kaksi pikkuveljeä Imatralla. Kasvokkain tapaamisten välit saattavat vierähtää yli kuukauden mittaiseksi.

Mansner käy Rukan alppikoulua ja yhdistää näin valmentautumisen alppihiihdossa ja lukio-opiskelun. Mansner myöntää, että yhdistäminen ei ole mikään helppo asia. Se vaatii kovaa motivaatiota.

– On mahdollista olla hyvä koulussa ja kehittyä treenaamisen kanssa, mutta se vaatii enemmän itsekuria.

– Minusta on aika paljon itsestä kiinni, että miten opiskelun ottaa. Totta kai se vähän "kärsii”, mutta koulu kyllä onnistuu hoitaa.

Mansnerilla on haave, jota kohti kurkotellessaan hän on valmis tinkimään vapaa-ajastaan.

– Haluan päästä joskus olympialaisiin.

”Minusta tuntuisi hölmöltä olla tässä niin, että laskisi vain vähän huvikseen ja se silti vaikuttaisi koulunkäyntiin.

Ensimmäisen kerran laskettelusukset olivat Mansnerin jalassa, kun hän oli kaksivuotias. Hän laski mäkeä alas Luostolla. Nyt hän laskee tuhat laskua vuosittain. Suurimman osan niistä Rukan rinteissä.

Mansner on urheillut aina monipuolisesti. Listaan on kuulunut yleisurheilua, salibandya ja telinevoimistelua. Alppihiihto vei kuitenkin helposti pisimmän korren. Se on ollut perheen yhteinen harrastus, isä jopa kilpaili siinä nuorempana, ja Jesperille aina omin juttu.

Hän kisasi pari vuotta kansallisissa Audi Tour -kisoissa ja haki Rukan alppikoulun yläkoulutiimiin. Sen jälkeen oli automaatio jatkaa Rukalla.

– Mietin myös muita alppikouluja, mutta loppujen lopuksi täällä on kaikista paras paketti. Toki sekin vaikutti, että oli ollut täällä ja tunsi porukan.

Juurtumista paikkakunnalle Jesper Mansnerin kohdalla oli auttamassa se, että hänen perheensä asui Kuusamossa hänen ensimmäisen lukiovuotensa.

– Uskon, että vaikka ensimmäisenä vuonna tuleekin paikkakunnalle itsekseen, ei ongelmia tule. Tässä on kuitenkin niin monta muutakin samassa tilanteessa.

Arki, jota 17-vuotias Jesper Mansner elää, kuulostaa kiireiseltä.

Talvisin perusviikko alkaa aamulla punttisalilla tai spinningtreenillä. Kouluun mennään aikaisintaan kymmenen aikaan aamulla. Toisinaan tunteja on vain yksi, toisinaan kolme. Koulun jälkeen lähdetään rinnetreeniin. Mäkeä tullaan alas pari tuntia. Seitsemältä tehdään ruoka. Loppuillasta jää pari tuntia tehdä koulujuttuja ja sitten kutsuukin sänky.

– Tuollaisen päivän jälkeen jää aika vähän aikaa tehdä illalla yhtään mitään muuta, päivärytmi on aika tiivis. Siksi välissä onkin lepopäiviä, että ehtii huoltaa välineitä pidemmälle ajalle tai tehdä koulutehtäviä.

Talvikaudella viikossa joko kummatkin tai toinen viikonlopun päivistä on tarkoitettu lepäämiseen.

Mansner ei myönnä, että arki olisi liian rakasta.

– Totta kai on paljon tekemistä, mutta kyllä kaikki onnistuu tehdä. Sekin auttaa, että lukiota käydään neljään vuoteen, joten koulua ei ole talvella niin paljon.

Syksyllä omaa aikaa jää enemmän, kun rinteeseen ei pääse, vaan päiväohjelmassa on kaksi fysiikkatreeniä.

Kun Jesper Mansner kuvittelee itsensä viiden vuoden päähän, näkee hän itsensä alppinistina.

– Näen, että lasken ja toivottavasti mahdollisimman korkealla tasolla.

– Olisi hienoa, että olisin jo ollut maajoukkueessa muutaman kauden. Alppihiihto on sellainen laji, että siinä kehitytään useasti vielä aika vanhana.

Kuva kehittymisestä ja maajoukkueeseen pääsystä on se, joka motivoi nuorta miestä. Totta kai hän haluaa olla lajissaan menestynyt.

– Minusta tuntuisi hölmöltä olla tässä niin, että laskisi vain vähän huvikseen ja se silti vaikuttaisi koulunkäyntiin. Miksi minä en sitten vain olisi laskematta ja kävisi vain koulua. Kyllä haluaisin päästä olympialaisiin, mutta haluan, että myös koulu menee hyvin.

Mainos
Koillissanomien pelit

Pelaa Koillissanomien digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä