Kotitilalleen Anetjärvelle autokorjaamo-huoltamon ja rengasmyynnin viime vuoden alusta perustanut yrittäjä Juhani Kulojärvi, 31, kertoo Koillissanomien (KS 17.4.2018) haastattelussa olevansa kotiseuturakas ja viihtyvänsä kotikylällään. Kaupunkiin mies ei ole haikaillut koskaan. Kulojärvi rakensi kotitilalleen omakotitalon kolme vuotta sitten.
Juhani Kulojärven yritys on loistava esimerkki rohkeudesta, mutta myös samalla hyvä esimerkki jalat maassa -asenteesta työllistää itsensä yrittäjänä. Kulojärvi toteaa haastattelussa yrittämiseen tarvittavan luovuutta ja mukautumiskykyä.
Suomi, Koillismaa ja Posio tarvitsee uusia yrittäjiä lähivuosina, ja seuraavan kymmenen vuoden aikana ehkäpä eniten, mitä koskaan viime vuosikymmeninä. Tämä johtuu väestön ikääntymisestä, ja myös monen yrittäjän eläkkeelle siirtymisestä. Yksistään lopettavia yrityksiä on lähivuosina Suomessa tuhansia.
Nuorten innostamiseksi yrittäjyyden pariin on tehty jo vuosia töitä koulumaailmassa. Monissa kouluissa yrittäjyys on ollut osana kouluopetusta.
Esimerkiksi Posion peruskoulussa yrittäjyyspäivästä on tullut joka keväinen perinne. Itsekin olen käynyt tekemässä yrittäjyyspäivistä juttua lehteen. On ollut hienoa nähdä nuorten innostunut ote yrittäjäpäiväksi pystytetyissä yrityksissään. Takavuosilta tulee mieleeni ainakin Autopesula, Kahvila, Divari-Kirppis, Nettikahvila ja Valokuvaamo.
Yrittäjyyspäivällä voidaan kohottaa mukavasti myös koulun yhteishenkeä, viestittää yrittäjämäisen ja positiivisen asenteen merkityksestä opiskelussa, kaikessa työssä ja elämässä yleensä. Yrittäjämäisestä asenteesta kaikessa elämässä kun ei ole haittaa, vaikkei alkaisikaan tai olisikaan yrittäjä.
Ja vielä lopuksi sen sanon, että yrittäjiä ei kannate todellakaan kadehtia! Yrittäjät tekevät esimerkiksi palkansaajiin verrattuna enemmän työtunteja viikkoa kohti, se on ihan tutkittu asia.
Tuli vielä tuosta kateudesta mieleen, että slaavilaisen kateuden tiedetään kuulemma olevan sellaista, että jos naapuri hankkii uuden moottoriveneen, niin tehdään kaikki sen eteen, ettei se nyt vain nauttisi siitä ja puhutaan selän takana ettei se kyllä ole tuota venettä rehellisin keinoin omalla työllään hankkinut.
Vaikka en ihannoikaan amerikkalaista yhteiskuntaa, niin sen maan kateuskulttuurista tiedetään sen olevan niin sanottua kannustavaa kateutta. Jos siis naapuri Amerikassa hankkii uuden moottoriveneen, niin siellä naapuria tervehditään onnentoivotuksin ja samalla pyritään itse olemaan ahkeria työssä ja opiskelussa, että myös pystyy hankkimaan uuden veneen ehkä joskus.