Kolumni

Ala­ker­ta: Missä sen äiti on, kysyy va­sik­kaa katsova lapsi mai­to­ti­lal­la – kovin moni ei enää tiedä vas­taus­ta

”Tulkaa katsomaan! Täällä on vasta eilen syntynyt vasikka. Sen nimi on Lahja. Haluatteko antaa sille maitoa?” emäntä kysyy.

Aleksi empii, mutta Emilia tarttuu tuttipulloon.

”Missä sen äiti on?” Aleksi kysyy.

”Lehmiähän pidetään, koska halutaan niiden maitoa. Siksi vasikka otetaan emoltaan pois, ja maito lypsetään tankkiin”, emäntä kertoo. ”Koska me olemme luomutila, vasikoille syötetään tankista oikeaa lehmän maitoa. Tavallisilla tiloilla niille annetaan korviketta.”

Edellä mainitut Aleksi ja Emilia ovat alakouluikäisiä lapsia, jotka ovat saapuneet tutustumiskäynnille luomumaitotilalle. Heidän ja tilan emännän välinen keskustelu on asiallinen ja totuudenmukainen eli toisin sanoen juuri sellainen kuin lasten kanssa käytävien keskusteluiden tulee olla.

Samaan aikaan uskaltaisin pitää tätä periaatteessa täysin neutraalia sananvaihtoa lähes radikaalina.

Keskustelun erityisyys piilee sen lähteessä: kolumnini ensimmäinen kappale on suoraa lainausta Elina Lappalaisen ja Christel Rönssin lastenkirjasta Nakki lautasella – mistä ruoka tulee? (Tammi, 2015) Toisin kuin suuressa osassa lapsille suunnatuista kirjoista, lehdistä, peleistä ja tv-ohjelmista, siinä tuotantoeläimiä käsitellään tuotantoeläiminä ja ruoantuotantoon liittyviä käytäntöjä kuvataan kaunistelematta.

Kirjassa ei mässäillä esimerkiksi teurastuksilla, mutta niitä ei myöskään piilotella. Kun Emilia kysyy, miten siat tapetaan, hänen eläinlääkäri-isänsä antaa seuraavan vastauksen: ”Siat viedään rekan kyydissä teurastamolle. Siellä ne tainnutetaan kaasulla ennen tappamista. Silloin ne eivät tajua mitään.”

Mitähän tosielämän emännät, isännät ja eläinlääkärit vastaisivat, jos joutuisivat tilavierailulle saapuneen lapsiryhmän piinapenkkiin? Ainakin tuottajien oman jälkikasvun osalta tiedän varmaksi, että he pääsevät näkemään kotitilojensa arjen ja myös osallistumaan siihen ilman aikuisten suorittamaa ylimääräistä sensurointia.

Sellaiset kokemukset tekisivät hyvää meille kaikille. Jos emme tiedä, millaisen ketjun läpi eri elintarvikkeet tulevat, teemme kulutusvalintamme pelkästään mututuntuman ja mainoksista välittyneiden mielikuvien perusteella. Siitä ei hyvää seuraa.

Yhdysvalloissa jo seitsemän prosenttia kaikista maan asukkaista luulee, että suklaan makuiseksi tehty maito (chocolate milk) on peräisin ruskeista lehmistä. Kyseinen tutkimustulos keräsi laajaa mediahuomiota alkukesästä.

Suomessa sille voidaan toistaiseksi vielä lähinnä naureskella, mutta ei maatalouden perusfaktoja täälläkään enää äidinmaidosta opita.

”Kirjassa ei mässäillä teurastuksilla, mutta niitä ei myöskään piilotella.