Kokeilu: Tekoäly otsikoi Koil­lis­sa­no­mien jutut tällä vii­kol­la

Mainos: Tilaa Koillissanomat Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 3 kk 35,70 € + 2 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Kolumni

Ala­ker­ta: Mistä tunnet sä ys­tä­vän? - Ve­ri­va­las­ta, so­pi­muk­ses­ta vai va­paaeh­toi­suu­des­ta?

-

Yksinäisyys on yhä useamman suomalaisen seurana. Ylen mukaan 500 000 suomalaista kokee usein olevansa yksinäinen.

Jokainen ymmärtää, että yksinäisyyttä on monenlaista, eikä se ole sidonnainen vaikkapa ihmisen ikään, yhteiskuntaluokkaan tai sosiaalisuuteen ja yksinäisyyteen voivat vaikuttaa niin sisäiset kuin ulkoisetkin syyt.

Kollegani muualla kutsuu tätä nykyajan yksinäisyyttä juurettomuudeksi tai tunteeksi siitä, että ei kuulu joukkoon. Ymmärrän ajatuksen täysin. Juuret katkeavat tänä päivänä helposti, kun ihmiset muuttavat paljon töiden ja opiskeluiden perässä. Samasta syystä voi olla vaikea löytää vierailta paikkakunnilta tai mailta sitä "omaa joukkoa".

Samanlaisia sanojen sävyjä aistin viime viikolla, kun haastattelin alunperin kongolaista Koko Nalunjaa. Hän saapui Kuusamoon kiintiöpakolaisena kolme vuotta sitten.

Tänä päivänä elämä Kuusamossa maistuu hyvin lähihoitajan opinnoista haaveilevalle nuorelle miehelle, vaikka ystävystyminen on vaikeaa. Etenkin omanikäisiä kavereita on vaikea saada. Nalunjalla on kuitenkin realistinen käsitys ystävyyden muodostumisesta ja hänen sanansa siitä ovat viisaita: "Ystävyyttä ei voi pakottaa, vaan se tulee vähä vähältä."

Ei voi pakottaa, mutta ystävyys voi perustua monenlaiseen vapaaehtoisuuteen. Mitä pahaa on siinä, että ystävyys on jonkin tahon kautta syntynyttä ja sitä sitoo vaitiolovelvollisuus? Perustuuhan kaikki ystävyys lopulta luottamukseen.

Yksi esimerkki tällaisesta on SPR:n ystävätoiminta. Se on muuten väylä, jota kautta Koko Nalunjakin kertoi saaneensa paikallisesta pariskunnasta itselleen ystäviä. Nalunja kutsui heitä ”uusiksi vanhemmikseen”, sillä hän oli menettänyt vanhempansa synnyinmaansa väkivaltaisuuksissa.

Kävin itse SPR:n ystäväkurssin viime viikolla. Osanottajamäärän perusteella voi sanoa, että asia kiinnostaa Kuusamossa ihan kivasti. Meitä kurssille osallistujia oli melkein 20.

Loistavaa sekin, että kaikki meistä ei halunnut kanavoida vapaaehtoistyöpanostaan samaan sektoriin Osa on kiinnostunut toimimaan maahanmuuttajien ystävänä, osa ikäihmisten. Ja oli muutama meitäkin, jotka olemme kiinnostuneita toimimaan sekä ikäihmisten että nuorten ystävänä.

Ehkä tärkein tässäkin muistettava seikka on se, että tällainen vapaaehtoistyöhön perustuvakin ystävätoiminta nojaa siihen, että tavallinen ihmisen on toiselle läsnä ja käytettävissä. Onneksi tältäkin paikkakunnalla löytyy vielä halua olla ihminen toiselle.