Anna Kantola on kuusamolainen yhteiskuntatieteen maisteri, joka työskentelee elinkeinoyhtiöiden, kuntien ja kaivosyhtiöiden kanssa. Hän edustaa paikallisten asukkaiden näkökulmaa siellä missä on kaivoshankkeita. Tällä hetkellä Kantola työskentelee Sodankylän kunnalle ja selvittää miten kunta ja alueen asukkaat hyötyvät mahdollisimman paljon olevista ja tulevista kaivoshankkeita ja miten mahdolliset ongelmat minimoidaan.
Työssään Anna Kantola ei siis edistä eikä vastusta kaivoksia, mutta kotona Kuusamossa hän suhtautuu kriittisesti. Hän haluaa tuoda esiin omia näkemyksiään Kuusamon kaivoshankkeesta paikallisena ihmisenä, kuusamolaisena.
Projektisavotat vievät Anna Kantolaa milloin mihinkin päin Pohjois-Suomea, mutta koti on Kuusamossa. Täällä Anna harrastaa lapinporokoiriensa kanssa. Koirien kanssa metsässä liikkuminen ja Vapaaehtoinen pelastuspalvelu ovat kuin Anna itse – luonnon kunnioittamista ja halua auttaa.
Toinen mielenkiinnon kohde on toisenlainen. Pro Kuusamokin on pelastushanke, joka syntyi puolustamaan Kuusamon luontoa ja luontolähtöisiä elinkeinoja. Pro Kuusamon energia menee kuitenkin edelleen pääosin kaivoskeskusteluun, koska uusi yhtiö elvytti jo estetyn kaivoshankkeen.
Anna Kantola näkee asiassa paljon sellaista, jota ei haluaisi nähdä, vaikutusyrityksiä ja kunnioituksen puutetta. Sellainen harmittaa.
– En uskonut, että voisin koskaan ikävöidä ensimmäistä kaivosyhtiötä ja erityisesti erästä sen insinööriä, mutta nyt, totta puhuen, kaipaan heidän tapaansa toimia.
Kun Dragon Mining operoi Kuusamossa, Kantola oli töissä Pro Kuusamossa. Kaivosyhtiö jakoi tietoa ja keskusteli asioista. Nykyinen yhtiö markkinoi mielikuvilla, sanoo Anna Kantola.
– Junioriyhtiön Kuusamossa tekemä vuorovaikutustyö näyttää minusta vaikuttamisyritykseltä. Yhtiö markkinoi mielikuvia mainonnan ja viestinnän keinoin. Maanalainen kaivos oli ensimmäinen asia mikä tuotiin isosti julki. Näin luotiin mielikuvaa kaivoksesta, joka olisi piilossa ja turvallisempi, jota se ei välttämättä todellakaan ole. Pörssiyhtiö ei koskaan voisi toimia näin, markkinoida ratkaisua ilman taloudellisia ja teknisiä suunnitelmia kannattavuuslaskelmia.
Junioriyhtiöksi sanotaan hanketta valmistelevaa kaivosalan pientä yhtiötä, jolla ei ole toiminnassa olevia kaivoksia.
Yhtiö virittelee hanketta vastoin Kuusamossa tehtyä demokraattista päätöstä, muistuttaa Kantola.
– Yleiskaava ja pitkän tähtäimen linjaus syntyi hyvän prosessin seurauksena. Vastuullinen toimija kunnioittaisi paikallista päätöstä. Edes kaikki kaivosalan ihmiset eivät katso tämän tyyppistä toimintaa hyvällä.
Myös varsin laajan mielipidetutkimuksen teettäminen näyttää Kantolasta varsin erikoiselta, enemmän vaikuttamisyritykseltä kuin väestöä edustavan tutkimustiedon keruulta. Tutkimuksessa kysyttiin muun muassa suhtautumista lapsityövoiman käyttöön Kongon kobolttikaivoksissa.
– Pienen kaivoksen avaaminen Kuusamoon ei ratkaisisi Kongon ongelmia. Ne on ratkaistava Kongossa ja keskeisinä toimijoina siinä ovat kaivosyhtiöt ja kaivosteollisuuden raaka-aineita ostavat yhtiöt, kansainvälinen yhteisö ja maan hallitus.
Toki myös Suomen on kannettava oma vastuunsa maailman raaka-ainetuotannosta ja niin Kantolan mielestä tehdäänkin: Kemistä tulee terästä, Sodankylän Kevitsasta nikkeliä ja niin edelleen.
– Ja onhan Koillismaallakin paikkoja, joista kaivostoiminnalle löytyisi laaja hyväksyntä.
Kuusamolaisuus on Anna Kantolalle vahva ja positiivinen identiteetti.
– Se tarkoittaa sitkeyttä, erilaisissa olosuhteissa ja erilaisten ihmisten kanssa pärjäämistä ja joskus ehkä kovaäänistäkin keskustelua, mutta kaikkien pitämistä ihmisenä. Se on menneisyyttä ja aitoa kotiseuturakkautta ja ylpeyttä siitä mitä meillä täällä on, maailmanluokan olosuhteet.
Anna Kantola työskenteli ulkoministeriön kehitysyhteistyöprojektissa Tansaniassa, kun ensimmäiset uutiset Talvivaaran ympäristöonnettomuuksista tulivat.
– Sitä ennen en ollut erityisen kiinnostunut ympäristöasioista. Kun sitten kuulin uutisen Kuusamon kaivoshankkeesta, tuli sellainen olo, että pitää lähteä kotiin hoitamaan oman maan ja yhteiskunnan asioita. Kotoa ei kestä tulla tuollaisia uutisia.
Anna palasi Suomeen ja Kuusamoon, kaivoi esiin Juomasuon kaivoshankkeesta tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin ja luki läpi koko pumaskan. Kaivoskeskustelu kävi Kuusamossa kuumana.
– Minua häiritsi ilmassa leijuva kysymys siitä, kuka tästä lopulta päättää. Tulevaisuuden näkymistä on tärkeää keskustella aidosti, etteivät isot päätökset livu ihmisiltä huomaamatta ohi, jossakin hallinnollisissa prosesseissa.
Anna Kantola oli perustamassa Pro Kuusamoa ja lopulta työntekijänä järjestämässä keskustelutilaisuuksia. Kaupunki käynnisti yleiskaavaprosessin, jossa suhtautumisesta kaivostoimintaan voitiin päättää. Kuusamo torjui kaivosteollisuuden Pohjois-Kuusamon matkailualueelle ja kaivosyhtiö jätti Juomasuon.
Yleiskaava, joka estää kaivostoiminnan Pohjois-Kuusamossa, oli Kantolan mielestä ensisijaisesti demokraattinen ja tietoon nojaava päätös. Hän luottaa siihen, että se myös pitää.
– Kannattaa palauttaa mieliin kaikki ne perustelut, selvitykset ja tutkimukset, jotka on jo tehty. Juomasuon mineraalisaatio ei ole muuttunut mihinkään. Hankkeen nimi on muuttunut ja se kuulostaa kivemmalta, mutta siellä ovat ihan samat kivet ja maaperän ainekset kuin aikaisemminkin: kultaa, kobolttia ja uraania. Samat liian suuret riskit olemassa oleville elinkeinoille ja ympäristölle.
– Useiden eri alojen yrityksille Kuusamon maine on tärkeä liiketoiminnan kannalta.
Näyttää siltä, että Kuusamossa on nähty tulevaisuuteen, sanoo Anna Kantola.
– Ehkä historialla on osuutensa asiaan. Samoista joista tässä on kysymys.
Kantola viittaa koskisotaan. Voimayhtiöt ostivat isänniltä koskiosuuksia tavoitteenaan valjastaa Kuusamon kosket.
– Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Kuusamossa on käyty tämä kamppailu. Koskisodan historiasta voi lukea, että keskustelut ja argumentit olivat silloin hyvin saman tyyppisiä kuin nyt.
Anna Kantola ei kuitenkaan halua puhua kaivossodasta.
– Jos voisin, antaisin 150-vuotiaalle Kuusamolle lahjan, jossa Pohjois-Kuusamon malmivarat testamentattaisiin 150 vuoden päähän. Ehkä silloin puhdas vesi olisi kultaa tärkeämpää, ympäristöteknologia kehittynyt ja luvat ja sanktiot sellaiset, että yhtiöiden olisi pakko toimia vastuullisesti, Kantola visio.
Mutta kuka kaivosrauhan voi julistaa?
– Kun yhtiö lähtee, rauha laskeutuu. Hyvin tässä käy. Kyllä ne kohta meihin kyllästyy.
Paikallisen näkökulman edustaja
Anna Kantola s.1980 Kuusamossa
Sosiologiaa opiskellut yhteiskuntatieteiden maisteri.
Työskennellyt julkisen hallinnon ja elinkeinojen kehittämistehtävissä, mm. Pohjois-Suomen kuntien, Sitran, ja Suomen suurlähetystön palveluksessa Tansaniassa.
Kaivosalaan liittyen selvittänyt Posion kunnalle kaivostoiminnan vaikutuksia Mustavaaran kaivoshankkeeseen liittyen, ja työskennellyt lappilaisia pk-yrityksiä kehittävässä Lapin arktisen teollisuuden ja kiertotalouden kehittämishanke Arctic Business Conceptissa.
Tällä hetkellä työskentelee kansanvälisen Alueelliset innovaatiot ja suurhankkeet arktisella alueella -hankkeen projektipäällikkönä Sodankylän kunnassa.
Asuu Kuusamossa.
Toimii aktiivisesti Pro Kuusamossa.
Harrastaa VAPEPA- pelastuskoiratoimintaa lapinporokoiriensa kanssa.
