Enää kotkat eivät pa­rit­te­le - Nyt oravat työn­tä­vät os­tos­kär­ry­jä: "Vä­lil­lä tuntuu, että mi­nun­kin kuviani ko­pioi­daan"

Kuukkeli on Saarisen mukaan helppo kuvattava. Muut linnut ovat haastavampia. Sellainen on esimerkiksi maakotka, joka sekin taltioitui kuviin Kuusamossa. Ossi Saarinen kävi alkuviikosta kuvaamassa Kuusamossa. Kuusamo-kipinä syttyi pari vuotta sitten Olli Lamminsalon valokuvauskurssilla.
Kuukkeli on Saarisen mukaan helppo kuvattava. Muut linnut ovat haastavampia. Sellainen on esimerkiksi maakotka, joka sekin taltioitui kuviin Kuusamossa.
Kuukkeli on Saarisen mukaan helppo kuvattava. Muut linnut ovat haastavampia. Sellainen on esimerkiksi maakotka, joka sekin taltioitui kuviin Kuusamossa.
Kuva: Mikko Halvari

20 asteen pakkanen tuntuu kropassa, kun ulkona on pitkään. On pakko hyppiä paikallaan. Ottaa välillä 100 metrin spurtti juosten. Se kuulemma laittaa veren parhaiten kiertämään.

Ossi Saarinen on pukeutunut niin, että tarkenisi kovemmassakin pakkasessa. Yllä on paksu talvihaalari ja jykevät talvisaappaat. Vain käsiä meinaa paleltaa. Ainakin vasenta. Välillä näyttää, että sormet eivät enää liiku.

Mutta juuri nyt kättä ei voi siirtää, sillä kuukkeli lennähti siihen juuri. Se syö suolaista kinkkua, jota on houkuttimena kädellä. Samalla hetkellä oikean käden etusormi painaa kameran laukaisinta.

Tälläkin kuvalla on mahdollisuus saada tuhansia uusia seuraajia.

”Kuukkeleiden kuvaaminen tässä on helppoa, sillä ne ovat tottuneet siihen, että tässä käy ihmisiä.

Illuusio luontokuvaamisen vaikeudesta ja kuvaajan kärsimyksestä rikkoontuu, kun pyörähtää ympäri. Ollaan Konttaisen parkkipaikalla Kuusamossa. Autoja ajaa tasaiseen tahtiin viereisellä tiellä. Osa niistä kääntyy parkkipaikalle. Autoista nousee ylös ihmisiä, jotka suuntaavat laskemaan viereisen Valtavaaran rinteitä.

– Kuukkeleiden kuvaaminen tässä on helppoa, sillä ne ovat tottuneet siihen, että tässä käy ihmisiä. Muiden lintujen, vaikka maakotkan kuvaaminen, on vaikeampaa, kuittaa helsinkiläinen Ossi Saarinen.

Sosiaalisessa mediassa 21-vuotias luontokuvaajaa tunnetaan nimellä Soosseli. Hän elää kuvillaan Instagram-hypetyksen keskellä. Tuosta imusta osansa haluaa kuusamolainen valokuvaaja Olli Lamminsalo ja Kuusamo Nature Photography.

– Olen nähnyt valon, kuvailee paikallinen valokuvaaja Olli Lamminsalo, jonka valokuvauskurssilla Saarinen kävi parisen vuotta sitten kuvaamassa maakotkia.

– Se perinteinen kärsimys ja palelu sen takia, että saat hyvän luontokuvan, on takanapäin. Nämä nuoret tekevät sen ihan erilailla. Ne markkinoivat itseään, Lamminsalo jatkaa.

Valon Lammisalo näki Kirsi Mikkolan kurssilla kaksi vuotta sitten.

– Ymmärsin mikä ylipäänsä on hastag. Ennen sitä se oli vain sana, Lamminsalo jatkaa.

Jatkossa sosiaalinen media otetaan vahvasti mukaan Kuusamo Nature Photographyn kursseillekin. Vetäjäksi tulevan syksyn kurssille tulee Ossi Saarinen.

– Ossi tulee kertomaan siitä, mikä on hänen tapansa toimia. Se tapahan on ihan oikea, sillä hänellä 75 000 seuraajaa.

Saarisella tosiaan on omakohtaista kokemusta yhtäkkisestä somehypetyksestä. Hän alkoi viime vuonna panostaa tosissaan Instagram-tilinsä kuviin. Huhtikuun alussa meni rikki tuhannen seuraajan raja. Heinäkuussa seuraajia oli jo 10 000. Nyt kuukaudessa tulee 10 000 uutta seuraajaa. Tällä hetkellä seuraajia on hieman alle 75 000.

Onnen sanotaan tulevan kuukkeleiden matkassa. Sitä Saarisella on ollut mukana parivuotisen kuvaajauransa aikana, mutta myös taitoa, sattumaa ja näkemystä. Koskaan ei kuitenkaan voi varmasti tietää, että mikä kuva "lähtee leviämään". Yhtäkkiä Saarisen omasta mielestä "ei niin ihmeellistä kuvaa" on saatettu jakaa 500 eri sivulle netissä.

Yksi ihmeetön kuva oli sinisorsista.

– Viime kesänä kuvasin Lahdessa sinisorsan poikasia sillan päällä. Poikaset vain kävelivät kohti kameraa. Minusta se ei ollut kovin ihmeellinen kuva.

Suuri yleisö saattaa muistaa Saarisen parhaiten humoristisesta oravakuvasta, jonka Iltalehti teki tunnetuksi. Kuvassa orava työntää pähkinöillä täytettyä ostoskärryä. Saarinen oli hommannut varta vasten pienet kärryt ja täyttänyt ne pähkinöillä. Sitten hän odotti.

– Siinä meni pari tuntia, että sain haluamani kuvan. Oli vaikeuksia saada orava juuri haluamaani asentoon. Osasin kyllä odottaa, että kuva lähtee leviämään.

Kärsivällisyyttä siis vaaditaan yhä luontokuvaajalta, mutta kärsivällisyyden synonyymi ei enää ole kärsimys.

Sukupolvenvaihdos on vahvasti menossa luontokuvauksessa. Jonkun silmään tämän päivän kuvaajien kuvat näyttävät kaikki samalta. Kuvissa esiintyvät usein suloiset eläinhahmot tai dramaattiset sekä taianomaiset hetket.

– Välillä näkee hyvin samantyyppisiä kuvia ja välillä tuntuu, että minunkin kuvia kopioidaan. Kun kuvaamisessa pääsee pidemmälle, löytää kyllä sen oman tyylin.

Mikä on Saarisen tyyli?

Saarinen kertoo pyrkivänsä ottamaan kuvia, jollaisia kukaan ei ole aiemmin ottanut. Hän haluaa saada kuvissa esiin eläinten tunteet ja toivoo saavansa ikuistettua sellaisen hetken, jossa eläin katsoo suoraan kameraan.

Suuri osa kuvien satumaisuudesta syntyy koneella. Kuvia käsitellään paljon tietynlaisen lopputuloksen saamiseksi.

– Käsittelen kuvia aika paljon, mutta pyrin kyllä tietynlaiseen realistisuuteen. Paras kuva on sellainen, jota voi olla käsitelty paljon, mutta se näyttää realistiselta.

”Oli vaikeuksia saada orava juuri haluamaani asentoon. Osasin kyllä odottaa, että kuva lähtee leviämään.

Paras. Mielenkiintoinen ja voimakas sana. Ei siis käytetä sitä sen voimakkuuden takia, vaan tyydytään sanaan huippu.

Mikä on Saarisen mielestä hänen kolmevuotisen kuvaajahistoriansa huipuin kuva?

Se on kuva ketunpoikasista, jonka pesän Saarinen löysi sattumalta. Samalla se on eräänlainen työvoitto: kettu ei yleensä päästä ihmistä lähelleen.

Nämä ketut olivat niin pieniä, jalkapalloa pienempiä, että ne eivät olleet vielä oppineet pelkäämään ihmisiä. Ne pitivät pesää ladon alla, ja kömpivät sieltä uteliaina ulos. Ulkona odotti maassa makaava Saarinen ja kamera.

– Ne eivät oikeastaan välittäneet minusta yhtään. Olivatkohan edes koskaan nähneet ihmistä? Ne jäivät leikkimään vähäksi aikaa muutaman metrin päähän. Ne eivät olleet kuvina mitenkään ihmeellisiä, mutta tilanteena se oli aika ainutkertainen.

”Jos luontokuvauksella pystyisi elantonsa tienaamaan. Se olisi unelma ja haave.

Viima puree. Kyllä. Se puree, vaikka kuvausretki ei ole edennyt parkkipaikkaa pidemmälle. Ehti Saarinen olla Kuusamon reissunsa aikana haastavammissakin olosuhteissa. Hän yöpyi Oulangalla ja kuvasi muun muassa kotkia.

Näissä pakkasolosuhteissa ja kaikissa muissakin luonnon tarjoamien sääolosuhteiden keskellä Saarinen haluaisi viettää tulevaisuutensa. On oikeastaan halunnut siitä asti, kun kolmisen vuotta sitten isä antoi hänelle vanhan kameran, opetti perusasetukset ja sanoi:

– Kokeilepa kuvata noita takapihan lintulaudan lintuja.

Saarinen jäi heti koukkuun. Luonnossa aina paljon liikkunut Saarinen vaihtoi kiikarit kameraan.

Nyt hän haaveilee, että pääsisi ikuistamaan kuvaan eläimen, joka harvemmin antautuu kuvattavaksi, kuten ilveksen tai ahman.

– Ja jos luontokuvauksella pystyisi elantonsa tienaamaan. Se olisi unelma ja haave.

Kuukkeli lentää taas puuhun. Saarinen siirtyy asemiin. Koskaan ei voi tietää, mikä kuva tuo menestyksen. Tai onnen.

Ossi Saarinen kertoo videolla kuukkeleiden kuvaamisesta.

Ossi Saarinen

Saarinen on luontokuvaaja, joka julkaisee kuviaan Instagramissa nimellä Soosseli.

Hän nauttii valtavasta Instagram-nosteesta tällä hetkellä. Hänellä on tällä hetkellä 75 000 seuraajaa. Uusia seuraajia tulee 10 000 kuukausittain.

Espoossa asuva Saarinen on kuvannut kolmisen vuotta.

Hän opiskelee maantiedettä Helsingin yliopistossa ja haaveilee luontokuvaajan urasta.