Ikuisuudelta tuntuvia minuutteja kriisipuhelimen tuutatessa. Tuntien jonotusta nettichattiin, että pääsee jollekin hetkeksi puhumaan, kuinka ei enää jaksa. Kuukausia ympäriinsä pompottelua, lääkkeet kouraan ja tsempit perään, kun vihdoin uskaltaa pyytää ammattiapua. Vuosien kuluessa paisuvaa ahdistusta epävarmasta tulevaisuudesta.
Yksikin huono hoitokokemus, joka rikkoo luottamuksen systeemiin ja saa luovuttamaan avun hakemisen. Käsien levittelyä lääkäriaikojen puutteessa ja omahoito-oppaiden pariin ohjaamista. Ulkoilua ja unirytmiä vaan sille, joka ei jaksa nousta sängystä. Yksin pärjäämistä ja aikuiseksi kasvamista kaiken tämän keskellä.